Voin luopuu mistä vaan - Suvi Teräsniska

Aamu valkenee, valaisee jo eteisen

Tämän ahtaan pikku kaksion, tai kotihan se on

Yhteinen

Makuuhuoneen ovee raotan, on siellä hämärää

Heidän näen nukkuvan, en tahdo herättää

Vaan siihen jään

Ja musta tuntuu et’voin luopuu mistä vaan, kun mä heidät pitää saan

Lähelläin

Siis muusta viis, voin luopuu mistä vaan, voin tehdä tappavinta työtä puolestaan

Pystypäin

Eihän perhe tää liene aivan sellainen

Kuin on telkkarissa perheet nää tila-automainosten

Mä tiedän sen

Nojaan ovenpieleen, kuuntelen, ne siellä hengittää

Pari unennäkijää, en tahdo herättää

Vaan siihen jään

Ja musta tuntuu, et’voin luopuu mistä vaan, kun mä heidät pitää saan…

Mä en tiennyt aikoinaan, mihin vielä joudunkaan

Mä en tiennyt kuinka paljon rakkautta heiltä saan

Ja pystyn antamaan

Voin luopuu mistä vaan

Voin luopuu mistä vaan

Ja musta tuntuu, et' voin luopuu mistä vaan, kun mä heidät pitää saan…

Aamu valkenee, valaisee jo eteisen tän

Yhteisen

Le matin s'illumine, illumine déjà le couloir

Ce petit jumeau à l'étroit, ou à la maison c'est

Commun

La porte de la chambre est ouverte, il fait sombre là-bas

Je les vois dormir, je ne veux pas me réveiller

Mais je vais m'y tenir

Et le noir a l'impression que je n'abandonne rien mais quand je les reçois

Le plus proche

Alors dans l'autre sens, je peux tout abandonner, je peux faire le travail le plus meurtrier à mon tour

Verticalement

Ce n'est probablement pas ce qu'est la famille

Comme c'est la télé, les familles voient les SUV

Je sais que

Je m'appuie sur le pas de la porte, j'écoute, ils y respirent

Un couple de rêveurs, je ne veux pas me réveiller

Mais je vais m'y tenir

Et le noir a l'impression que je ne peux rien abandonner mais quand je les garde…

Je ne savais pas ce que j'allais faire avant

Je ne savais pas combien d'amour je recevrais d'eux

Et je peux donner

Je peux tout abandonner

Je peux tout abandonner

Et le noir a l'impression que tu ne peux rien abandonner mais quand je les garde...

Le matin s'éclaircit, il illumine déjà le couloir

Commun