Valot - Agents, Jorma Kaariainen

Ilta saapuu hiljaa huoahtain

Valot syttyy taakse ikkunain

Ei jää pimeään

Muut kukaan yksinään

Valot pois yön varjot häivyttää

Vaan — en mä niitä sytytäkään, en

Luulen: tuskin niitä tarvitsen

Kun sinä niin olet valo kirkkahin

Sanoisin, liikaakin se valaisee

Kaikki tahtoo tietää, miksi jää

Asuntoni aivan pimeään

Varjot kietoutuu

Niihin tukehtuu

Mulle vaikka mitä tapahtuu

Vaan — ne ei tiedä että valo vois

Säikyttää tän aran tunteen pois

Siis kahdestaan päätettiin: ei milloinkaan

Valot käy meitä päin palamaan

Le soir vient tranquillement avec un soupir

Les lumières s'allument derrière les fenêtres

Il ne restera pas dans le noir

D'autres personne seul

Éclaire les ombres de la nuit qui s'estompe

Mais - je ne les allume même pas, non

Je pense : j'en ai à peine besoin

Quand tu l'es, tu es la lumière la plus brillante

Je dirais, trop ça éclaire

Tout le monde veut savoir pourquoi ça reste

Mon appartement complètement noir

Les ombres s'entremêlent

Ils étouffent

Quoi qu'il m'arrive

Mais - ils ne savent pas que la lumière peut

Secoue ce sentiment timide

Alors nous avons décidé tous les deux : jamais

Les lumières s'allument vers nous