Kiertolainen - Apulanta

Pitkäksi matka on käynyt

Päivä jo saa laskemaan

Kuljettaa vaan silti tie nyt

Jolle mies lähti kulkemaan

Vaikka pitkä on matka ja kuoppainen tie

Ei väisty mies milloinkaan

Mies — kiertolainen luonteeltaan

Pitkän matkan jälkeen

Kulta, kun sut jälleen nään

Saanhan syliis lämpimään

Silloin painaa pään

Kun ajovalot viimein

Tutun kotipihan valaisee

Tunnen, kuinka miehen sydän herää uudelleen

Vanha ystävä tuo keskiviiva

Silmissä vain vilisee

Mä hoidan kyllä tän duunin

Vaik' rahat herrain kirstuun kilisee

Oon myös niin kuin kuu, joka yksin kulkee

Ja painuu taas metsän taa

Mies ja kuu kiertolaisia luonteeltaan

Pitkän matkan jälkeen

Kulta, kun sut jälleen nään

Saanhan syliis lämpimään

Silloin painaa pään

Kun ajovalot viimein

Tutun kotipihan valaisee

Tunnen, kuinka miehen sydän herää uudelleen

Vaikka pitkä on matka ja mutkainen tie

Ei väisty mies milloinkaan

Mies kiertolainen luonteeltaan

Pitkän matkan jälkeen

Kulta, kun sut jälleen nään

Saanhan syliis lämpimään

Silloin painaa pään

Kun ajovalot viimein

Tutun kotipihan valaisee

Tunnen, kuinka miehen sydän herää uudelleen

Il a été un long voyage

Le jour est déjà fixé

Porter mais toujours la route maintenant

Vers qui l'homme s'est mis en route

Bien qu'il y ait un long voyage et une route cahoteuse

L'homme n'abandonnera jamais

Un homme - un vagabond par nature

Après un long voyage

Chérie, quand je te reverrai

Laisse moi me réchauffer

Appuyez ensuite sur votre tête

Quand les phares enfin

L'arrière-cour familière est éclairée.

Je sens le cœur de l'homme se réveiller à nouveau

Un vieil ami apporte la ligne médiane

Les yeux se remplissent

Je m'occuperai de cette dune

Même l'argent dans le cercueil des messieurs grince

Je suis aussi comme la lune qui passe seule

Et redescend derrière la forêt

L'homme et la lune en orbite dans la nature

Après un long voyage

Chérie, quand je te reverrai

Laisse moi me réchauffer

Appuyez ensuite sur votre tête

Quand les phares enfin

L'arrière-cour familière est éclairée.

Je sens le cœur de l'homme se réveiller à nouveau

Bien qu'il y ait un long voyage et une route sinueuse

L'homme n'abandonnera jamais

Un homme errant dans la nature

Après un long voyage

Chérie, quand je te reverrai

Laisse moi me réchauffer

Appuyez ensuite sur votre tête

Quand les phares enfin

L'arrière-cour familière est éclairée.

Je sens le cœur de l'homme se réveiller à nouveau