Ex Nihilo - Azaghal

Seitsemän turmiota, sielujemme yön pimeyteen

Tyhjyydestä jumalan siinnyt kaikkeus

Tulen hahmossa suden, tulen hahmossa leijonan

Tulen hahmossa paratiisin käärmeen

Repien ja raastaen palasiksi valheiden verhon

Kaiken peittävän mustan hiljaisuuden kaavun

Seitsemän tietä

Seitsemän jokea

Sielujemme yöhön

Seitsemän tietä, kaiken olevan kadotukseen

Jäjellä vain aaveiden kansoittama, autio maa

Tulen hahmossa ihmisen, tulen hamossa vihollisen

Tulen hamossa rakastajasi

Seitsemän jokea, jotka virtaavat paratiisista

Myrkyttäen sydämmet tekopyhyydellään

«Kuten tämä verikään ei enää palaa luoksesi

Et sinäkään enää pääse lähemmäksi jumalaa»

Kuule sana taivaallinen, tyhjyyden evankeliumi

«Minä olen ensimmäinen ja viimeinen

Kunnioitettu ja halveksittu

Minä olen huora ja pyhä

Vaimo ja neitsyt

Minä olen hiljaisuus jota ei voi käsittää

Minä olen nimeni kaiku»

Sept dévastations, l'obscurité nocturne de nos âmes

Le vide de Dieu contenu dans l'univers

Je viens sous la forme d'un loup, je viens sous la forme d'un lion

Je viens sous la forme d'un serpent du paradis

Déchirant et déchiquetant le voile des mensonges

Une robe de silence noir couvrant tout

Sept routes

Sept rivières

A la nuit de nos âmes

Sept chemins, tous à perdre

Seul un pays désert habité par des fantômes

Je viens sous la forme d'un homme, je viens sous la forme d'un ennemi

je serai ton amant

Les sept fleuves qui coulent du paradis

Empoisonner les cœurs avec leur hypocrisie

"Comme ce sang ne te reviendra pas

Vous ne pouvez pas non plus vous rapprocher de Dieu »

Écoutez le mot céleste, l'évangile de la vacuité

« Je suis le premier et le dernier

Respectueux et méprisé

Je suis une pute et sainte

Femme et vierge

Je suis un silence qui ne peut être compris

Je suis l'écho de mon nom »