Huntu - Cmx

lumi sataa korkealta

meidän yllemme

olemme kuin

kävelevät patsaat

sinun kauneutesi

kaataa valtakuntia

minun pimeyteni

raiskaa runoutta

mikään ei ole sitä,

miltä vaikuttaa

läsnä koko ajan

kaksi maailmaa

toinen valoon

jähmettynyt, ikuinen

toinen hämärä ja tiheä,

ja täynnä liikettä

ja sinä olet

suudelmista tehty

huuliin piirretty ääriviiva

olet henkäys

joka liikkuu vetten yllä

hengitetty hahmo kostea

olemme pahat

henget toisillemme

olemmeko sade

joka kastaa kunnaat

mihin matka mihin

raukkaus johdattaa

häälehtoon,

kalmankammioon

ja huoneissa aika,

kahlittu levoton

muistomerkin yllä,

kuningashaudan

siellä pedot,

kiusanhenget piinaa toisiaan

vaikka kutsu kuuluu

vihkikarkeloon

la neige pleut haut

à nous

nous sommes comme

statues ambulantes

ta beauté

renverser des royaumes

mes ténèbres

viole la poésie

rien n'est que

à quoi ça ressemble

présent à tout moment

deux mondes

une autre lumière

solidifié, éternel

un autre sombre et dense,

et plein de mouvement

et tu es

fait de bisous

un contour dessiné sur les lèvres

tu respires

évoluant au-dessus des eaux

figure respirée humide

nous sommes méchants

esprits les uns aux autres

est-ce qu'on pleut

qui baptise les communes

où voyager

la lâcheté conduit

aux urnes,

dans la chambre des calmars

et le temps dans les chambres,

enchaîné agité

au-dessus du monument,

le tombeau royal

il y a des bêtes,

les teasers se tourmentent

même si l'appel est entendu

cérémonie de mariage