Murheellisten Laulujen Maa - Eppu Normaali

Syyttömänä syntymään

Sattui hän

Tähän maahan pohjoiseen ja kylmään

Jossa jo esi-isät

Juovuksissa tottakai

Hakkasivat vaimot, lapset, jos ne kiinni sai

Perinteisen miehen kohtalon

Halus välttää poika tuo

En koskaan osta kirvestä

Enkä koskaan viinaa juo

Muuten juon talon

Lumihanki kutsuu perhettä talvisin

Vaan ei tahdo tehdä koskaan lailla isien

Mut kun työnvälityksestä työtä ei saa

Hälle kohtalo koura juottaa väkijuomaa

Niin turmiolla kongi taas herää henkiin

Ja herrojen elkeet karttuvat renkiin

Kohti laukkaa, viina kauppaa

Sen miehen epätoivoon ajaa

Kun hän viljaa korjaa

Keskeltä kylmän muuan hiljaa

Kylmä silmä tuijottaa

Kun kirves kohoaa

Keskeltä kumpujen

Mullasta maan

Isät ylpeinä katsovat poikiaan

Työttömyys, viinaa, kirves ja perhe

Lumihanki, poliisi ja viimeinen erhe

Tämä tuhansien murheellisten laulujen maa

Joka tuhansiin järviin juosta saa

Katajainen kansa, jonka itsesääli määrää

Ei mittaa järki eikä kärkimäärää

Joka laulusta hukkuvat nämä valttikortit

Ja kiinni pysyvät taivaan portit

Einari epätoivosta ne kertovat

Naître innocent

Il est arrivé

Vers cette terre au nord et froide

Déjà avec des ancêtres

En état d'ébriété, bien sûr

Femmes battues, enfants, s'ils sont pris

Le destin d'un homme traditionnel

Le désir d'éviter le garçon apporte

Je n'achète jamais de hache

Et je ne bois jamais d'alcool

Sinon je bois la maison

L'enneigement s'invite en famille en hiver

Mais jamais envie de faire la loi des pères

Mais quand tu ne peux pas trouver d'emploi dans un Pôle Emploi

Pour lui, le destin attrape une boisson forte

Alors avec la destruction, la cellule reprend vie

Et les gestes des gentlemen s'accumulent dans le traîneau

Vers le galop, le commerce des spiritueux

C'est un homme désespéré à conduire

Quand il moissonne le grain

Au milieu d'un repos froid tranquillement

Un œil froid regarde

Quand la hache se lève

Au milieu des monticules

Du sol au sol

Les pères regardent fièrement leurs fils

Chômage, alcool, hache et famille

Chutes de neige, police et la dernière erreur

Cette terre de milliers de chansons tristes

Vous pouvez courir vers des milliers de lacs

Un peuple de genièvre dicté par l'apitoiement sur soi

Ni la raison ni le nombre de pourboires

Chaque atout se noie dans chaque chanson

Et les portes du ciel resteront

Ils parlent à Einari de désespoir