Neitoperho - Hector

Raapaisin kynttilään valon

Vihreän, paljastavan…

Hyönteiset täyttivät talon

Näin aamun jo valkenevan…

Tuon valvotun yön aina muistan

Kun tuulee ja sua ikävöin

Sinun naurusi, laulusi muistan;

Ne mielessäin käy päivin, öin

Kun tuulee, ja sua ikävöin

Kuu ikkunan ohitse kulkee

Se varjot saa taas kasvamaan…

Yö syliinsä ihmisen sulkee

Joka jäänyt on odottamaan…

Olen sulkenut muistojen verhon

Ja aukaissut taas uudestaan…

Sinut vangitsin kuin neitoperhon

Oksa raapaisee taas ikkunaan

Ajan suuntaa en saa muuttumaan

Mä aukaisen kirjan ja suljen;

Nuo tiedot on vanhentuneet

Mä varjoni vierellä kuljen

On taulutkin haalistuneet…

Yli aikojen, merten mä kuulen

Sinun äänesi päivin ja öin…

Sinun laulusi, naurusi kuulen

Kun tuulee, ja sua ikävöin…

Kun tuulee, ja sua ikävöin…

J'ai gratté la lumière sur la bougie

Vert, révélateur…

Les insectes ont rempli la maison

J'ai vu l'aube du matin...

Je me souviendrai toujours de cette nuit surveillée

Quand il y a du vent et du désir

Je me souviendrai de vos rires, de vos chansons;

Ils traversent mon esprit jour et nuit

Quand il y a du vent et que tu me manques

La lune passe par la fenêtre

Il fait repousser les ombres…

La nuit dans ses bras ferme un homme

Qui reste-t-il à attendre…

J'ai fermé le voile des souvenirs

Et rouvert…

Je t'ai capturé comme une mouche vierge

La branche gratte à nouveau la vitre

Je ne changerai pas le sens du temps

J'ouvre le livre et le ferme;

Ces informations sont obsolètes

Je marche à côté de mon ombre

Les peintures se sont estompées…

Au fil du temps, les mers que j'entends

Ta voix jour et nuit…

J'entends tes chansons, tes rires

Quand le vent, et tu me manques…

Quand le vent, et tu me manques…