Oothan tässä vielä huomenna - Johanna Kurkela

Palaan kotiin päin sankan savun seasta

On vastaantulijoita, on kuoppa kadussa

On puinen asema, on tehdas suljettu

Pidän kädet puuskassa, piilossa tuulelta

Jos en tietäis että siellä oot, en jatkais

En katsettani maasta sais

Pimeän tultua mä puristan sun kättäs

Oothan tässä vielä huomenna

Sä sanot loppuun lauseet, jotka aloitan

Ja keräät talteen palaset kun hajoan

Niin oothan tässä vielä huomenna

Sä oothan tässä vielä huomenna

Voisin kuunnella nauruasi soivaa

Kunnes sulaa ikijää tai yö on pysyvää

Kun raakkuu varikset ja syvälle käy multa

Tiedän jossain onnistuin, kun sinuun takerruin

Mitä pidemmälle päivät käy, mä toivon

Et ikuista tää onni on

Pimeän tultua mä puristan sun kättäs

Oothan tässä vielä huomenna

Sä sanot loppuun lauseet, jotka aloitan

Ja keräät talteen palaset kun hajoan

Niin oothan tässä vielä huomenna

Sä oothan tässä vielä huomenna

Sama liite joka lehdet puihin saa

Pienen lapsen kävelemään opettaa

Linnut kylmän ajaks pois vie lämpimään

Meidät toisillemme toi

Meidät toisillemme toi

Pimeän tultua mä puristan sun kättäs

Oothan tässä vielä huomenna

Sä sanot loppuun lauseet, jotka aloitan

Ja keräät talteen palaset kun hajoan

Niin oothan tässä vielä huomenna

Sä oothan tässä vielä huomenna

Oothan tässä vielä huomenna

Je rentre à la maison de l'épaisse fumée

Il y a des opposants, il y a une fosse dans la rue

Il y a une gare en bois, l'usine est fermée

Je garde mes mains en rafales, me cachant du vent

Si je ne savais pas que tu étais là, je ne continuerais pas

Je ne mettrais pas mes yeux sur le sol

Quand il fait noir, je serre le soleil dans ma main

Seras-tu encore là demain

Tu termines les phrases par lesquelles je commence

Et tu récupères les morceaux quand je romps

Alors attends ici demain

Tu es encore là demain

Je pourrais écouter ton rire sonner

Jusqu'à ce que la glace fonde ou que la nuit soit permanente

Quand les corbeaux rugissent et que le sol s'enfonce

Je sais que quelque part j'ai réussi quand je me suis accroché à toi

Plus les jours avancent, j'espère

Vous n'aurez pas le bonheur éternel

Quand il fait noir, je serre le soleil dans ma main

Seras-tu encore là demain

Tu termines les phrases par lesquelles je commence

Et tu récupères les morceaux quand je romps

Alors attends ici demain

Tu es encore là demain

Le même appendice qui quitte les arbres

Apprendre à un petit enfant à marcher

Les oiseaux dans le froid vous réchaufferont

Il nous a amenés l'un à l'autre

Il nous a amenés l'un à l'autre

Quand il fait noir, je serre le soleil dans ma main

Seras-tu encore là demain

Tu termines les phrases par lesquelles je commence

Et tu récupères les morceaux quand je romps

Alors attends ici demain

Tu es encore là demain

Seras-tu encore là demain