Paina pääsi - Juha Tapio

Paina pääsi rintaani vasten

Päivän meteli kuolla saa

Yö on täynnä huokausta rakastavaisten ja lasten

Niiden unissa värit on vahvemmat kuolemaa

Minä päivän polttama haamu

Tarvitsen kättäsi viileää

Ihosi tuoksusta riutunut sydän tulvillaan

Minä olen jotain vailla aina vaan

Risaisen elämän keskellä toistemme syliin tyynnyttiin

Kaikkeen minkä me saimme, kaikkeen mistä luovuttiin

Ja yksinäisyys, mun ystäväin, meni hetkeks jonnekin

Ja päivä nousi hiljaa niin kuin aina ennenkin

Paina pääsi rintaani vasten

Vuodet kirii vauhtiaan

Mut kaiken vielä jos voisin alkaa uudestaan

Minä olisin, olisin sun yhä vaan

Risaisen elämän keskellä toistemme syliin tyynnyttiin

Kaikkeen minkä me saimme, kaikkeen mistä luovuttiin

Ja yksinäisyys, mun ystäväin, meni hetkeks jonnekin

Ja päivä nousi hiljaa niin kuin aina ennenkin

Risaisen elämän keskellä toistemme syliin tyynnyttiin

Kaikkeen minkä me saimme, kaikkeen mistä luovuttiin

Ja yksinäisyys, mun ystäväin, meni hetkeks jonnekin

Ja päivä nousi hiljaa niin kuin aina ennenkin

Appuyez votre tête contre ma poitrine

Le bruit du jour meurt

La nuit est pleine de soupirs pour les amants et les enfants

Dans leurs rêves les couleurs ont une mort plus forte

je suis le fantôme du jour

J'ai besoin de ta main cool

Ton cœur est inondé de l'odeur de ta peau

je suis toujours sans quelque chose

Au milieu d'une vie bien remplie, l'autre s'est calmé

Tout ce que nous avons, tout ce que nous avons abandonné

Et la solitude, mes amis, est allée quelque part pendant un moment

Et le jour s'est levé tranquillement comme toujours

Appuyez votre tête contre ma poitrine

Les années s'accélèrent

Mais tout encore si je pouvais recommencer

Je serais, je serais toujours le soleil

Au milieu d'une vie bien remplie, l'autre s'est calmé

Tout ce que nous avons, tout ce que nous avons abandonné

Et la solitude, mes amis, est allée quelque part pendant un moment

Et le jour s'est levé tranquillement comme toujours

Au milieu d'une vie bien remplie, l'autre s'est calmé

Tout ce que nous avons, tout ce que nous avons abandonné

Et la solitude, mes amis, est allée quelque part pendant un moment

Et le jour s'est levé tranquillement comme toujours