Koruton - Kaija Koo

Olet vapaa sielu, koruton, vähäeleinen

Myöhään ymmärsin sen, minä hiomaton heijastus peilien

Ei kohtausta, ei näytelmää, ei mitään, vain lupaus elämä jatkuu

En ole enää varma siitäkään, toivottavasti niin tapahtuu

Minä olin draamakuningatar ja sinä olit rehellinen

Valvoit yön katsellen, kun nukuin

Edessä näen tien mittaamattoman, näköiseni naisen sitä kulkevan

Olit mennyt, kun minä päälleni puin

Kevyisiin askeliin, ääniin hiljaisiin

Minä aamun tullen kaiken menetin

Eleisiin koruttomiin, sun silmiin lempeisiin

Mut tyhjyyteen lähetettiin, jäljellä on ikävä koruton

On olo niin paljas, hävettää, jos joku huomaa sen

Etten kartalla ole, voiko ne tietää, on tieni monimutkainen

Ja että lähdit sovussa itsesi kanssa niin kevyin askelin

Niin kuin sellainen, joka voi katsoa taaksensa aivan puhtain sydämin

Pelkään liikaa sen sattuvan, päälle vyöryvän muistojen tulvan

Sanoit, oon helvetin kaunis, kun nukuin

Minä pelkään patoni murtuvan, kaiken kauniin yli kuohuvan

Minä unessa paikoillani uin

Kevyisiin askeliin, ääniin hiljaisiin

Minä aamun tullen kaiken menetin

Eleisiin koruttomiin, sun silmiin lempeisiin

Mut tyhjyyteen lähetettiin, jäljellä on ikävä koruton

Lohduton, on mereni rannaton

Ja sen aallot mulle liian suuria on

Kevyisiin askeliin, ääniin hiljaisiin

Kaikki irti leikattiin, jäljellä on ikävä koruton

Tu es une âme libre, rustique, insignifiante

Tard je m'en suis rendu compte, j'ai dépoli le reflet dans les miroirs

Pas de scène, pas de jeu, rien, juste la promesse de la vie qui continue

Je ne suis plus sûr de ça, j'espère que ça arrivera

J'étais une reine du drame et tu étais honnête

Tu as regardé la nuit pendant que je dormais

Devant, je vois une route incommensurable, ma femme qui la traverse

Tu étais parti quand j'ai mis le bois sur moi

Pour des pas légers, des sons calmes

J'ai tout perdu quand je suis arrivé le matin

Aux yeux sans fioritures, doux, doux du soleil

Mais le vide a été envoyé, le reste est sans fioritures

C'est tellement nu, j'ai honte si quelqu'un le remarque

N'étant pas sur la carte, peuvent-ils savoir que mon chemin est compliqué

Et que tu es partie en harmonie avec toi-même dans des étapes si faciles

Comme quelqu'un qui peut regarder en arrière avec un cœur très pur

J'ai trop peur du flot de souvenirs qui va arriver

Tu as dit que j'étais putain de belle quand je dormais

J'ai peur que mon tonneau se casse, tout ce qui est beau bouillonne

je dors dans mon sommeil

Pour des pas légers, des sons calmes

J'ai tout perdu quand je suis arrivé le matin

Aux yeux sans fioritures, doux, doux du soleil

Mais le vide a été envoyé, le reste est sans fioritures

Inconsolable, est le rivage de la mer

Et ses vagues sont trop grosses pour moi

Pour des pas légers, des sons calmes

Tout a été coupé, le reste est sans fioritures