Niin kaunis on hiljaisuus - Kaija Koo

Sotilas tuntematon kulkee

Ei muista mutta tuntee

Aamulla tulimeren

Kuumilla aalloilla keinuneen

Juurelle puun hän istuu

Kuvaa tyttönsä katselemaan

Silmiä se kirvelee

Kun on nähnyt liikaa

Mutta enemmän se koskee

Kun kotiin kirjoittaa

Niin kaunis on hiljaisuus

Ja kauniimpaa on kaipaus

Kun muistoissa hetken olla saa

Silmän isku on ikuisuus

Niin kaunis on hiljaisuus

Siellä jossain säilyy salaisuus

Sielu on surusta suunniltaan

Kun ei rakkainta nähdä saa

Hälle kerrottiin että kotiin

Kohta kuljetaan kuka ties

Mutta muistoissaan hän jos tänne jää

Niin hän on hävinnyt mies

Hän tietää miltä se tuntuu

Kun hiljaisuuteen jää

Ja savuverhon sameaan huntuun

Kaikki entinen häviää

Mutta niin kauan kuin hän kulkee

Elämä jättää jälkiään

Niin kaunis on hiljaisuus,

Un soldat inconnu passe

Ne se souvient pas mais ressent

Le matin la mer

Se balançant dans les vagues chaudes

A la racine de l'arbre il est assis

Prendre une photo de sa fille pour la regarder

ça pique les yeux

Après avoir trop vu

Mais plus à ce sujet

A la maison pour écrire

Si beau est le silence

Et plus beau est le désir

Quand tu peux être dans les souvenirs pendant un moment

Le coup à l'oeil c'est l'éternité

Si beau est le silence

Il y a un secret quelque part

L'âme est triste dans sa direction

Quand je n'ai pas aimé voir

On lui a dit de rentrer chez lui

Le point est porté par qui sait

Mais dans ses souvenirs il le fera s'il reste ici

C'est donc un homme perdu

Il sait ce que ça fait

Quand il y a du silence

Et le voile enfumé dans le voile brumeux

Tous les anciens disparaissent

Mais tant qu'il passe

La vie laisse sa marque

Si beau est le silence,