Joka päivä uudelleen - LAURA NÄRHI

Mä oon nainen jol on tuhat ystävää

Enkä soita kellekään

Mä oon nainen joka siivoo hädissään

Enkä pyydä ketään käymään

Mä oon nainen joka öisin silittää

Pahviseinää vierellään

Mietin et jos mä en koskaan heräiskään

Kuka mahtaisi mut löytää

Aamulla nousen yksin, menen takas töihin

Mutta en saa mitään aikaan

Lähden kotiin yksin, mietin mitä söisin

Enkä laita mitään ruokaa kuitenkaan

Mä suunnittelen et jätän kaiken

Mä itkeskelen mut avaan TV: n

Ja niin unohtuu

Hetkeksi että tää kaikki toistuu

Joka päivä uudelleen

Uudelleen

Mä oon nainen jolla kiire aina on

Aina kiire jostain pois

Enkä väitä että oisin onneton

Kun mul on kaikki mitä toivois

Mut mä oon nainen jolle hiljaa hymyillään

Ja se saa mut pelkäämään

Et kaikki tietää, mä en kuulu mihinkään

Enkä mä soita kenellekään

Taas mä nousen yksin, lähden takas töihin

Pala kurkussani painaa

Lähden kotiin yksin, mietin mitä söisin

Entä jos vaan menis suoraan nukkumaan

Mä suunnittelen et jätän kaiken

Mä itkeskelen mut avaan TV: n

Ja niin unohtuu hetkeksi että tää kaikki toistuu

Joka päivä uudelleen

Uudelleen

Je suis une femme avec mille amis

Et je n'appelle personne

Je suis une femme qui nettoie dans le besoin

Et je ne demande à personne de visiter

Je suis une femme qui caresse la nuit

Mur de carton à côté

Je me demande si je ne me suis jamais réveillé

Qui pourrait me trouver

Le matin je me lève seul, je retourne travailler

Mais je ne peux rien faire

Je rentre seul à la maison, me demandant ce que je mangerais

Et je ne mets pas de nourriture cependant

Je prévois que tu ne laisses pas tout

Je pleure mais j'ouvre la télé

Et donc c'est oublié

Pendant un moment, tout cela se reproduit

Chaque jour encore

De nouveau

Je suis une femme toujours pressée

Toujours se précipiter de quelque part

Et je ne dis pas que je suis malheureux

Quand j'ai tout ce que je peux souhaiter

Mais je suis une femme qui sourit tranquillement

Et ça te fait peur

Vous ne savez pas tous que je n'appartiens à rien

Et je n'appelle personne

Je me lève à nouveau seul, je retourne travailler

Le morceau dans ma gorge pèse

Je rentre seul à la maison, me demandant ce que je mangerais

Et si tu allais au lit directement

Je prévois que tu ne laisses pas tout

Je pleure mais j'ouvre la télé

Et ainsi oublier un instant que tout cela se reproduit

Chaque jour encore

De nouveau