On aika itsekin lohduton - Mustan Kuun Lapset

Ovat siinä kuin kaksi marjaa

Jumala ja saatana

Katselevat likaista karjaa

Joka juoksee vauhkona

Vääntävät kättä kumpi saa

Meidät unohtaa

Kesken matkaa luovuttaa

Lapset hukuttaa

On surun taakka raskas kantaa

Suru lämmin ja ajaton

Ei aika haavoja voi parantaa

On aika itsekin lohduton

Kelmeän valon kuutamo antaa

Yksin pimeässä kulkevalle

En kai syntynyt joukkoon tuohon

Karjalaumaan katseen alle

Talvisen tien kuolema kulkee

Kylmin käsin lapset hukuttaa

Haudalla hymyilevät kaverukset

Toisiaan selkään taputtaa

Sont dedans comme deux baies

Dieu et Satan

Regarder du bétail sale

Qui tourne comme un ventilateur

Celui qui a la main

Oubliez-nous

Au milieu du voyage, remettre

Les enfants se noient

Il y a un fardeau de chagrin lourd à porter

Grief chaleureux et intemporel

Pas le temps pour les blessures de guérir

C'est assez inconsolable moi-même

Le clair de lune donne une lumière tordue

Seul dans le noir

Je suppose que je ne suis pas né là-dedans

Troupeau de bétail sous le regard

La mort des cols routiers d'hiver

Les mains froides noient les enfants

Amis souriant à la tombe

Ils se tapent le dos l'un à l'autre