Murhehuone - Noumena

Kokka kyntää aaltoja, kohti toivon maisemaa

Synkät vedet ylittää

Lapset kelluvat, pinnan alle kurkottaa

Meren syliin nukahtaa

Astun sisään, tänne jään

Murhehuoneen hämärään

Ei valo raiskaa säteillään, varjoihin jään

Varjona kärsimään

Manner routainen, lumi kaiken peittelee

Halla tappaa kyyneleet

Silti ääni vaimea syvyyksistä kantautuu

Kohti kädet ojentuu

Astun sisään, tänne jään

Murhehuoneen hämärään

Ei valo raiskaa säteillään, varjoihin jään

Varjona kärsimään

Verta verestä, sääli kostosta

Armo raivosta, itku itkusta

Astun sisään, tänne jään

Murhehuoneen hämärään

Ei valo raiskaa säteillään, varjoihin jään

Varjona kärsimään

Astun sisään kärsimään

Murhehuoneen hämärään

Ehkä sarastuksen nään, matkani pää

Täynnä toivoa säkenöivää

Le chef sillonne les flots, vers le paysage de l'espoir

Les eaux sombres traversent

Les enfants flottent, atteignant sous la surface

Je m'endors dans les bras de la mer

J'interviens, je resterai ici

Au crépuscule de la salle de deuil

Aucune lumière viole avec ses rayons, ombres de glace

Comme une ombre pour souffrir

Le continent est glacial, la neige recouvre tout

Le givre tue les larmes

Pourtant, le son s'estompe des profondeurs

Les mains sont tendues

J'interviens, je resterai ici

Au crépuscule de la salle de deuil

Aucune lumière viole avec ses rayons, ombres de glace

Comme une ombre pour souffrir

Sang pour sang, pitié pour vengeance

Grâce de rage, pleurs de pleurs

J'interviens, je resterai ici

Au crépuscule de la salle de deuil

Aucune lumière viole avec ses rayons, ombres de glace

Comme une ombre pour souffrir

J'interviens pour souffrir

Au crépuscule de la salle de deuil

Peut-être à l'aube, la fin de mon voyage

Plein d'espoir pétillant