Kohkausrock - PMMP

Ei mitään jää käteen,

tai vielä vähemmän,

ja vähemmän tänään kuin eilen ymmärrän:

on nätisti rivissä metsässäkin puut,

kai jonossa menee myös hirvet sekä muut.

Ei mitään jää käteen,

tai vielä vähemmän,

mut vähemmän tänään kuin eilen selitän.

Kai jonossa menee metsässä ketutkin,

ja takuulla sekaisin oon huomennakin.

Lastenlaulu valehteli väittäessään,

että auringossa aina varjo seuraa kulkijaa:

olenhan nähnyt, kuinka joskus aurinko voi paistaa

aivan pääni päällä, eikä silloin tosiaankaan

varjo lainkaan lankea.

Ei mitään jää käteen,

tai vielä vähemmän,

ja vähemmän tänään kuin eilen ymmärrän:

on nätissä rivissä istutetut puut,

ja levällään pihoilla lapsukaisten suut.

Ei mitään jää käteen,

tai vielä vähemmän,

mut vähemmän tänään kuin eilen selitän.

Kai jonossa menee metsässä ketutkin,

ja huomennakin olen sekaisin.

Tarja ihan kostoksikin paremmaksi pisti:

sil on äidin kiusaksi miehenä työtön pianisti.

Äiti itkee, miksi otettava on sellainen risti,

muutenkin on suita tarpeeksi tässä ruokittaviksi.

Koskaan ei enää tätäkään päivää

kahlata läpi uudestaan,

mutta se häly jää soimaan:

kaikuu, meteli kumisee, raikuu,

ja korvakäytävään juuttuu, unessakin vielä toistuu.

Hän saa vain siinä tapauksessa soittaa,

jos joku tomumajan jättää,

ja tänään puhelin soi.

Edenin kaakelit ovat vihertävät, valkeat,

ja se kloorivesi kirvelee silmää.

Minä osaan kellua, isä,

minä osaan kuplia, isä,

minua ei vieläkään kylmää.

Vedet tulee ihon läpi.

Olet unohtanut taas.

Nuku sinä kevään yli, hän odottaa veden takana.

Tätä teennäistä hymyä en voi pyyhkiä millään.

Jähmettyneenä poskipäät, vielä kiristyy lisää,

ja pahoittelet, kun et oikein osaa sanoa mitään,

mut onpa huono tuuri.

Il ne reste rien dans ta main

ou moins,

et moins aujourd'hui qu'hier je comprends :

il y a pas mal d'arbres dans la forêt,

Je suppose que le cerf et les autres font la queue.

Il ne reste rien dans ta main

ou moins,

mais moins aujourd'hui que je l'ai expliqué hier.

Je suppose que les renards vont dans la forêt dans la file d'attente,

et je suis assuré d'être confus demain.

La chanson pour enfants a menti, affirmant

qu'au soleil toujours l'ombre suit le promeneur :

après tout, j'ai vu comment le soleil peut parfois briller

droit sur ma tête, et puis pas vraiment

l'ombre ne tombe pas du tout.

Il ne reste rien dans ta main

ou moins,

et moins aujourd'hui qu'hier je comprends :

il y a des arbres plantés en rang,

et dans les vastes cours de la bouche des enfants.

Il ne reste rien dans ta main

ou moins,

mais moins aujourd'hui que je l'ai expliqué hier.

Je suppose que les renards vont dans la forêt dans la file d'attente,

et demain je suis confus.

Tarja a préféré la vengeance :

sil est un pianiste au chômage harcelé par sa mère en tant qu'homme.

Maman pleure pour avoir pris une telle croix,

de toute façon, il y a assez de costumes pour se nourrir ici.

Plus jamais aujourd'hui

patauger à nouveau,

mais ce bruit reste:

écho, bruit,

et se coince dans le conduit auditif, même pendant le sommeil.

Il ne peut appeler que si

si quelqu'un quitte la poussière,

et aujourd'hui le téléphone sonne.

Les tuiles d'Eden sont verdâtres, blanches,

et que l'eau chlorée pique l'oeil.

Je peux flotter, papa,

je peux bulle papa

Je n'ai toujours pas froid.

L'eau pénètre par la peau.

Vous avez encore oublié.

Tu dors au printemps, il attend derrière l'eau.

Je ne peux pas du tout effacer ce sourire hypocrite.

Pommettes solidifiées, se resserrant encore plus,

et désolé quand tu ne peux vraiment rien dire

mais pas de chance.