Sotasokea - Ruoska

Menetetty, sirpaleina, liian rikki korjaantumaan

Tajusimme liian myöhään, ei se koskaan toiminutkaan

Romuttuneet ihanteemme yli kaiken vaatii tilaa

Miksi kieltää, kun hyvin tietää, sitä niellä saa mitä pilaa

Niin eksyksiin ikiyöhön jäin

Kanssa aaveiden, jotka yksin näin

Silmin puhjennein, verta kynsissäin

Kanssa aaveiden, jotka yksin näin

Sotasokeana soitellen sotaan, rinta paljaana rintaman usvaan

Elämme täysillä raahautumalla, läpi rinnan ammuttu nuoli

Sinussa ainut haaveeni syntyi, eli yön, päivän ja kuoli

Turha kaivaa tunneleita, niiden päässä taivas on musta

Niin eksyksiin ikiyöhön jäin

Kanssa aaveiden, jotka yksin näin

Silmin puhjennein, verta kynsissäin

Kanssa aaveiden, jotka yksin näin

Niin eksyksiin ikiyöhön jäin

Kanssa aaveiden, jotka yksin näin

Silmin puhjennein, verta kynsissäin

Kanssa aaveiden, jotka yksin näin

Perdu, en fragments, trop brisé pour être réparé

On s'est rendu compte trop tard, ça n'a jamais marché

Scraper nos idéaux demande avant tout de l'espace

Pourquoi nier, quand tu sais bien, tu peux l'avaler

Je me suis perdu toute la nuit

Avec des fantômes qui seuls l'ont vu

Avec mes yeux qui éclatent, du sang sur mes ongles

Avec des fantômes qui seuls l'ont vu

Comme un aveugle de guerre, jouant à la guerre, le torse nu dans le brouillard du front

Nous vivons en pleine traînée, une flèche tirée dans la poitrine

En moi, mon seul rêve est né, c'est-à-dire la nuit, le jour, et est mort

Creuser des tunnels inutiles, le ciel à leurs extrémités est noir

Je me suis perdu toute la nuit

Avec des fantômes qui seuls l'ont vu

Avec mes yeux qui éclatent, du sang sur mes ongles

Avec des fantômes qui seuls l'ont vu

Je me suis perdu toute la nuit

Avec des fantômes qui seuls l'ont vu

Avec mes yeux qui éclatent, du sang sur mes ongles

Avec des fantômes qui seuls l'ont vu