Korkokengät - Stella

Korkokengissään yli sillan kulkee

Kotia kohti vaeltaa ja häpeä pieksee rintaa

Jää vaatteet eteiseen, korvarengas puuttuu

Kaulassa merkki: syyllinen

Käsivartta koristaa arvet toisten öiden

Pakoa täältä kaivertaa

Kun häpeä pieksee rintaa, ei henkeä saa

Kun häpeä pieksee rintaa, ei henkeä saa

Ja se yksin täytyy kantaa

Liinoihin kääriä, parantaa

Se yksin täytyy kantaa

Liinoihin kääriä, parantaa

Kolme päivää aikaa on päättää

Yhä tuntee sen pojan sisällään

Putoaa polvilleen, kun vahvoin viilloin

Syvemmälle kuin ennen pakenee

Kun häpeä pieksee rintaa, ei henkeä saa

Kun häpeä pieksee rintaa, ei henkeä saa

Ja se yksin täytyy kantaa

Haavat liinoihin kääriä, parantaa

Se yksin täytyy kantaa

Haavat liinoihin kääriä parantaa

Kaataa hyllyt, riuhtoo verhot maahan

Ikkunaan huuruhunnun puuskuttaa

Sormellaan siihen piirtää

Silmät, nenän ja suun siihen piirtää

Eikä luovu mistään, vaikkei henkeä saa

Eikä luovu mistään, vaikkei henkeä saa

Arvet yksin täytyy kantaa

Liinoihin kääriä, parantaa

Hänet yksin aikoo kantaa

Halki näiden öiden keinuttaa

Huutaa, itkee, paiskoo kengät seinään

Mytty raivoisaa voimaa

Kaataa hyllyt, riuhtoo verhot maahan

Ikkunasta yötä vasten heijastuu

Il traverse le pont dans ses hauts talons

Je rentre chez moi et la honte me pique la poitrine

Laisse les vêtements dans le hall, il manque la boucle d'oreille

Une marque sur le cou : coupable

Le bras est orné de cicatrices d'autres nuits

Sors d'ici carve

Quand la honte bat la poitrine, tu ne peux pas respirer

Quand la honte bat la poitrine, tu ne peux pas respirer

Et cela seul doit être supporté

Envelopper dans des draps, guérir

Cela seul doit être supporté

Envelopper dans des draps, guérir

Vous avez trois jours pour vous décider

Tu sens toujours ce garçon en toi

Tomber à genoux quand je l'ai coupé fort

Fonctionne plus profondément qu'avant

Quand la honte bat la poitrine, tu ne peux pas respirer

Quand la honte bat la poitrine, tu ne peux pas respirer

Et cela seul doit être supporté

Envelopper les plaies dans des tissus, guérir

Cela seul doit être supporté

Envelopper les plaies dans des tissus guérit

Renverse les étagères, déchire les rideaux au sol

Il y a une bouffée de brouillard sur la fenêtre

Dessinons dessus avec nos doigts

Dessinez les yeux, le nez et la bouche dessus

Et il n'abandonne rien, même s'il ne peut pas respirer

Et il n'abandonne rien, même s'il ne peut pas respirer

Tu dois porter les cicatrices seul

Envelopper dans des draps, guérir

Lui seul va porter

Se balançant à travers ces nuits

Crie, pleure, claque ses chaussures contre le mur

Pouvoir déchaîné de Mutty

Renverse les étagères, déchire les rideaux au sol

Il y a un reflet de la fenêtre contre la nuit