Tuonelaan - Teräsbetoni

Synkän saapuen he tulivat etsien

Miestä nukkuvaa, avutonta saalistaan

Suoja varjojen, nurmi alla jalkojen

Äänetönnä yössä salamurhaaja työssä

Tuonelaan miestä viedään taas

Kuolemaan, syyttömänä tuomitaan

Mutta maailmaan henki palaa riivaamaan

Oikeutta hakemaan

Tupa hiljainen, henkäisy viimeinen

Ei osannut aavistaa, mikä unessaan odottaa

Hahmo synkänlainen, ei mies eikä nainen

Mukaansa pyytäen, kättänsä ojentaen

Sieluni uhraan jos vain kasvaa saan

(Onhan sanasi kyllä, tuhoa päälle maan

Ei säästy edes rakkainpasi, buahahahaa)

Niin mä teen siirrän kaiken

Ajasta ikuisuuteen

Arrivés lugubres, ils vinrent chercher

Un homme endormi, sa proie impuissante

Protection contre les ombres, herbe sous les pieds

Silencieux la nuit assassin au travail

L'homme est de nouveau emmené à Tuonela

À mort, condamné innocent

Mais l'esprit revient dans le monde pour diaboliser

Le droit de postuler

Chambre calme, dernier souffle

Je ne pouvais pas deviner à quoi m'attendre dans son sommeil

La figure est sombre, ni homme ni femme

Demander sa main, lui tendre la main

Je sacrifie mon âme si je grandis

(Après tout, ta parole est oui, détruis la terre

Pas même tes passes les plus chères, buahahaha)

Alors je déplace tout

Du temps à l'éternité