Odotus - Viikate

Alle tammen harmaan, luokse vanhan ja viisaan

Tyhjän taivaankannen alta toiveet suuret kannan

Itsekseni istun, yskiskelen yksin

Kohta kolmen tunnin, vaan jospa vielä vartin vuotan

Siiven tyngät, siivet kuitenkin

Mustan mielen pyyhkii, puhkuu pois palkein

Toivo siipinensä, luottamus sulin valkein

Kohta kolmen tunnin, neljäskin jo niiaa

Vuotan vielä vartin, vartin verran viileää iltaa

Ruskoa värittää taivaankansi tyhjyyttään

Kasvoille elottomille

Äkkilähdön lailla, kuin vain varkain

Kertoo riimi rungon, kuoreen kaivettu kirjain

Koko kylmän illan, kohta kolmen tunnin

Vierelläni on hiljaa kivessä nimi, jonka tunnen

Sous le chêne gris, aux vieux et sages

Sous le ciel vide se cachent les espoirs d'une grande position

Je m'assieds, toussant seul

Environ trois heures, mais si seulement un quart d'année

Des moignons d'ailes, des ailes, cependant

L'esprit noir balaie, parle dans les bars

Espoir avec ses ailes, confiance Sulin blanc

Environ trois heures, même la quatrième

Je coule encore un quart, un quart d'une soirée fraîche

Rusko est coloré par le vide du ciel

Pour le visage des sans vie

Comme un départ soudain, comme un simple vol

Dit la rime du corps, une lettre creusée dans la coquille

Toute la soirée froide, environ trois heures

A côté de moi se trouve le nom que je connais tranquillement dans la roche