Olkoon näin - Viikate

Kun mielessäni kuljen muiston hämärään

Niin toiveistani parhaat rauenneiksi nään

Sain nuoruudelta siivet kerran minäkin

Ja pilvilinnan jonne lentäisin

Pois siivistäni aika puhtauden vei

Ja pilvilinna koskaan valmistunut ei

Ei nuoruus yötä tunne, päivä aina on

Mut vuodet jättää taakseen auringon

Niin paljon toivotaan, niin paljon haaveillaan

Jää liekistämme kerran tuhkaa vaan

Ei pilvilinnaa koskaan luoda kestävää

Ken tämän tietää, kaiken ymmärtää

Nyt mielessäni kuljen muiston hämärään

Ja toiveistani parhaat rauenneiksi nään

Mä ymmärtäen katson nyt jo taaksepäin

Ja itselleni lausun: «Olkoon näin»

Quand dans mon esprit je marche dans le crépuscule de la mémoire

Alors mes meilleurs voeux prennent fin

J'ai aussi des ailes de ma jeunesse

Et où volerais-je jusqu'au Château des Nuages

Il a fallu un peu de propreté de mes ailes

Et le château de nuages ​​n'a jamais été terminé non

Pas de sensation de nuit de jeunesse, le jour est toujours

Mais les années laissent le soleil derrière

On espère tant, on rêve tant

Seules les cendres restent de notre flamme

Aucun château de nuages ​​ne sera jamais durable

Qui sait cela, comprend tout

Maintenant, dans mon esprit, je marche dans le crépuscule de la mémoire

Et le meilleur de mes espoirs est anéanti

Je comprends que je regarde déjà en arrière

Et je me dis : « Ainsi soit-il.