Onnen hohteessa - Yö

Niin on jo leikki kaukana

Ja kyntensä on paljastanut sairas maailma

Siellä prinssinsä nyt häntä pitää otteessaan

Ja katseellakin hakkaa rakoon maan

Hän meikkaa silmän mustuneen

Ja sulkee pelokkaasti kaikki portit sydämeen

Väkinäisesti hän uhrautuu ja hymyilee

Se hetken julmuudelta varjelee

Onnen hohteessa kerran kesäyössä tanssi hän

Ja tunsi sydämensä lentävän

Onnen hohteessa kerran taivaan sini silmissään

Hän astui alttarilta elämään

Nyt piinattu on loppuun tuon hetken kauneus

Ja loistaa poissaolollaan sen kirkkaus

Vieläkö löytyy toivoa?

Ei elämänsä loppuun asti voi hän varoa

Sanojaan ja askeleitaan sydän säikkyen

Hän tietää sen ja tekee päätöksen

Kun yöllä rappukäytävään

Hän hiipii hiiskumatta pidätellen henkeään

Kaatosade ulvoo kylmyydessä kaupungin

Se sammuttaa saa liekit helvetin

Onnen hohteessa kerran kesäyössä tanssi hän

Ja tunsi sydämensä lentävän

Onnen hohteessa kerran taivaan sini silmissään

Hän astui alttarilta elämään

Nyt piinattu on loppuun tuon hetken kauneus

Ja loistaa poissaolollaan sen kirkkaus

Kaatosade ulvoo kylmyydessä kaupungin

Hän lähtee palaamatta koskaan takaisin

Onnen hohteessa kerran kesäyössä tanssi hän

Ja tunsi sydämensä lentävän

Onnen hohteessa kerran taivaan sini silmissään

Hän astui alttarilta elämään

Nyt piinattu on loppuun tuon hetken kauneus

Ja loistaa poissaolollaan sen kirkkaus

C'est la voie à suivre

Et ses ongles ont révélé le monde malade

Là, son prince le tient maintenant dans son emprise

Et même avec son regard il coupe le sol

Elle maquille ses yeux noircis

Et ferme craintivement toutes les portes du cœur

Il se sacrifie de force et sourit

Il vous protège de la cruauté du moment

Heureusement, elle a dansé une fois par nuit d'été

Et j'ai senti son cœur s'envoler

Dans la lueur du bonheur une fois le bleu du ciel dans ses yeux

Il est venu à la vie de l'autel

Maintenant le tourment est la fin de ce moment de beauté

Et en son absence brille son éclat

Y a-t-il encore de l'espoir ?

Il ne peut pas être prudent jusqu'à la fin de sa vie

Ses paroles et ses pas étaient navrés

Il le sait et prend une décision

Quand la nuit dans la cage d'escalier

Il sort sans retenir son souffle

L'averse hurle dans le froid de la ville

Il éteint les flammes de l'enfer

Heureusement, elle a dansé une fois par nuit d'été

Et j'ai senti son cœur s'envoler

Dans la lueur du bonheur une fois le bleu du ciel dans ses yeux

Il est venu à la vie de l'autel

Maintenant le tourment est la fin de ce moment de beauté

Et en son absence brille son éclat

L'averse hurle dans le froid de la ville

Il part sans jamais revenir

Heureusement, elle a dansé une fois par nuit d'été

Et j'ai senti son cœur s'envoler

Dans la lueur du bonheur une fois le bleu du ciel dans ses yeux

Il est venu à la vie de l'autel

Maintenant le tourment est la fin de ce moment de beauté

Et en son absence brille son éclat