VAIN VARJOT HÄNTÄ SEURAA - Yö

Mutta hän vain hiljaa katoaa laitakaupungin yöhön

Kun hän saapuu estradille katulamput kumartaa

Ei päivisin kukaan häntä koskaan nää

Hän katseita pelkää ja odottaa vain pimeää

Joku sanoo hänen aina vaan juoksevan pakoon elämää

Aina päivisin kaupungilla kerrotaan:

Joku yöllä sen hullun nähnyt taas on liikkuvan

Miksi sellaisten vapaudessa vielä kulkea annetaan?

Nyt puhutaan

Nyt puhutaan

Nyt puhutaan

Mutta hän vain hiljaa katoaa laitakaupungin yöhön

Kun hän saapuu estradille katulamput kumartaa

Niin hän yksin vaeltaa, vain varjot häntä seuraa

Kunnes aamu viimein näyttämöltä valot sammuttaa

Äidit hänellä lapsiansa pelottaa:

Jos et ole kiltti hän nousee piilostaan

Ja kaikki tuhmat lapset vie hän mukanaan

Niin puhutaan

Niin puhutaan

Niin puhutaan

Mutta hän vain hiljaa katoaa laitakaupungin yöhön

Kun hän saapuu estradille katulamput kumartaa

Niin hän yksin vaeltaa, vain varjot häntä seuraa

Kunnes aamu viimein näyttämöltä valot sammuttaa

Kuka hänet tuntee ja tietää tarkalleen

Että mitä hän tahtoo ja miksi hän pakoilee?

Kuka häntä ymmärtää ja kuka hänet tuomitsee?

Kuka tuomitsee?

Kuka tuomitsee?

Kuka tuomitsee?

Mutta hän vain hiljaa katoaa laitakaupungin yöhön

Kun hän saapuu estradille katulamput kumartaa

Niin hän yksin vaeltaa, vain varjot häntä seuraa

Kunnes aamu viimein näyttämöltä valot sammuttaa

Niin hän yksin olla saa, eikä tahdo mitään muuttaa

Hän muistaa kyllä roolinsa ilman kuiskaajaa

Mais il disparaît tranquillement dans la nuit de banlieue

Quand il arrive sur scène, les lampadaires s'inclinent

Personne ne le verra jamais pendant la journée

Il a l'air effrayé et n'attend que le noir

Quelqu'un dit qu'il fuit toujours la vie

Chaque jour dans la ville on dit :

Quelqu'un la nuit qui l'a revu fou bouge

Pourquoi est-il encore permis de passer dans la liberté de tel?

Maintenant parlons

Maintenant parlons

Maintenant parlons

Mais il disparaît tranquillement dans la nuit de banlieue

Quand il arrive sur scène, les lampadaires s'inclinent

Alors il erre seul, seules les ombres le suivent

Jusqu'au matin enfin les lumières de la scène s'éteignent

Les mères font peur à leurs enfants :

Si vous n'êtes pas gentil, il sortira de sa cachette

Et tous les vilains enfants qu'il emmènera avec lui

C'est de ça qu'on parle

C'est de ça qu'on parle

C'est de ça qu'on parle

Mais il disparaît tranquillement dans la nuit de banlieue

Quand il arrive sur scène, les lampadaires s'inclinent

Alors il erre seul, seules les ombres le suivent

Jusqu'au matin enfin les lumières de la scène s'éteignent

Qui le connaît et sait exactement

C'est ce qu'il veut et pourquoi s'enfuit-il ?

Qui le comprend et qui le juge ?

Qui condamne ?

Qui condamne ?

Qui condamne ?

Mais il disparaît tranquillement dans la nuit de banlieue

Quand il arrive sur scène, les lampadaires s'inclinent

Alors il erre seul, seules les ombres le suivent

Jusqu'au matin enfin les lumières de la scène s'éteignent

Il est donc autorisé à être seul et ne veut rien changer

Il se souvient de son rôle sans un murmure