Matkalla kotiin - Anna Kokkonen

Kyynel taivaan, putosi maahan.

Maa oli hiljaa, ei osannut lohduttaa.

Pimeä painaa, ihoa vasten,

vain sinä voit poistaa sen.

Unien laiva kohoaa matkaan,

sumussa seilaa jo katoaa laineisiin.

Sinua etsin, sinua huudan,

voi pidä mut pinnalla!

Kauanko sydän viipyy matkalla kotiin?

Vielä löytääkö sisään paikalleen?

Liian kauas kun vaeltaa, voi tien sinne unohtaa,

vaan juuret ne pysyy ennallaan.

Sydän lyö tyhjää, näenkö unta.

Vedät mua rantaan ja herätät laineista.

Tuhannet tähdet, valaisee taivaan.

Vain sinä voit loistaa niin.

Kauanko sydän viipyy matkalla kotiin?

Vielä löytääkö sisään paikalleen?

Liian kauas kun vaeltaa, voi tien sinne unohtaa,

vaan juuret ne pysyy ennallaan.

Kauanko sydän viipyy matkalla kotiin?

Vielä löytääkö sisään paikalleen?

Liian kauas kun vaeltaa, voi tien sinne unohtaa,

vaan juuret ne pysyy ennallaan.

Juuret ne pysyy ennallaan.

Une larme du ciel tomba sur le sol.

Le pays était calme, incapable de réconforter.

Presse sombre, contre la peau,

vous seul pouvez le supprimer.

Le navire des rêves s'élève,

dans le brouillard la voile disparaît déjà dans les flots.

Je te cherche, je crie,

peut garder mut à la surface !

Combien de temps le cœur reste-t-il sur le chemin du retour ?

Vous trouvez toujours votre place ?

Trop loin quand tu vagabondes, tu peux oublier le chemin,

mais leurs racines restent inchangées.

Le cœur bat, je vois un rêve.

Tu me tire à terre et me réveille des vagues.

Des milliers d'étoiles, illuminant le ciel.

Vous seul pouvez briller comme ça.

Combien de temps le cœur reste-t-il sur le chemin du retour ?

Vous trouvez toujours votre place ?

Trop loin quand tu vagabondes, tu peux oublier le chemin,

mais leurs racines restent inchangées.

Combien de temps le cœur reste-t-il sur le chemin du retour ?

Vous trouvez toujours votre place ?

Trop loin quand tu vagabondes, tu peux oublier le chemin,

mais leurs racines restent inchangées.

Leurs racines restent inchangées.