Tie yli taivaan - Anna Kokkonen

Syntyi kerran hopeinen kuori

Sydämen muotoon taivaassa taottiin

Kaksi sielua sisäänsä sulki

Putosi maahan, kahtia särjettiin

Ei milloinkaan suurempaa

Tien yli taivaan

vielä sumun läpi luoksesi raivaan

ja sinut tavoitan

Sun äänesi kuulen halki pimeän maan

taivaanrantaan

Vielä sut löydän

vielä unen läpi luoksesi kiidän

ennen kuin katoat

Ei meitä voi koskaan

enää meret tai maat

erottaa

Toinen puoli surusta vääntyi

Sinä sen löysit, avasit viimeinkin

Toinen pieniin palasiin särkyi

Minä vein talteen, muruset yhdistin

EI milloinkaan suurempaa

Tien yli taivaan

vielä sumun läpi luoksesi raivaan

ja sinut tavoitan

Sun äänesi kuulen halki pimeän maan

taivaanrantaan

Vielä sut löydän

vielä unen läpi luoksesi kiidän

ennen kuin katoat

Ei meitä voi koskaan

enää meret tai maat

erottaa

Une coquille d'argent est née

La forme du cœur dans le ciel a été forgée

Deux âmes s'enferment

Tombé au sol, déchiré en deux

Jamais plus grand

À travers le ciel

toujours à travers la brume à ta rage

et je t'atteindrai

Le son du soleil que j'entends à travers la terre sombre

à l'horizon

je trouve toujours sut

toujours à travers le sommeil je me précipiterai vers toi

avant de disparaître

On ne pourra jamais

plus de mers ni de terres

distinguer

L'autre moitié du chagrin tordu

Tu l'as trouvé, tu l'as enfin ouvert

Un autre s'est brisé en petits morceaux

J'ai récupéré, les miettes combinées

JAMAIS plus gros

À travers le ciel

toujours à travers la brume à ta rage

et je t'atteindrai

Le son du soleil que j'entends à travers la terre sombre

à l'horizon

je trouve toujours sut

toujours à travers le sommeil je me précipiterai vers toi

avant de disparaître

On ne pourra jamais

plus de mers ni de terres

distinguer