Lihan Syvyyksiin - Cmx

Pelko tanssii hymyn laidalla

iho luiden kaunistuksena

valkeassa pinnassasi suonet kuohuu, salamoi

valo pyhin sotajoukoin

hiipii ihmeen ääriviivaa

avaruuden kalvon alla kirkonkello huminoi

toinen tahtoo jatkuvuutta

toinen hetken kestävän

toinen ottaa vaatteet pois ja toinen riisuutuu

toinen kasvaa hellyydestä

toinen käärmevyyhden alla

hiillos kytee kumpaisenkin häpyluiden holvissa

Tässäkuoro laulaa ajasta

kun pyhäämaata vallattiin

tässäkuoro laulaa:

Ei se ennen ollut näin

oltiin vain ihmisiä

elävältähaudattuina jokapäivän ankeuteen

elävältähaudattuina jokapäivän ankeuteen

elävältähaudattuina jokapäivän ankeuteen

elävältähaudattuina

syvyyksiin, ankeuteen

Hiki hioo kasvoluita

hampaat välkyy, huuto raikaa

vettyneilläohimoilla kaaret sädekehien

minätunnen pienuuteni

kannustavan julmuuteen

kannattelemana taakan rajattoman armottomuuden

Tässäkuoro laulaa ajasta

kun pyhäämaata hävittiin

tässäkuoro laulaa

ajasta

Pian loppu julma

kuten täälläsopii olettaa

nousee, voittaa jumaluuden, jota kokeiltiin

joka tahtoo rakkautta

mieli täynnäpelkkäävihaa

herääludelavitsalta

nyrkki kauhoo kylmäälihaa

Ei se ennen ollut näin

oltiin vain ihmisiä

elävältähaudattuina jokapäivän ankeuteen

elävältähaudattuina jokapäivän ankeuteen

elävältähaudattuina jokapäivän ankeuteen

elävältähaudattuina jokapäivän ankeuteen

elävältähaudattuina jokapäivän ankeuteen

elävältähaudattuina

syvyyksiin, ankeuteen

La peur danse au bord d'un sourire

la peau comme décoration pour les os

sur ton sol blanc les veines bouillonnent, éclairent

lumière dans la sainte armée

se glisse dans les contours du miracle

sous la membrane de l'espace la cloche de l'église bourdonnait

l'autre veut la continuité

un autre moment qui dure

l'un se déshabille et l'autre se déshabille

l'autre naît de l'affection

un autre sous le serpentin des serpents

les braises sont fumées dans les voûtes des deux os pubiens

Ici le chœur chante le temps

quand la terre sainte a été conquise

ici le chœur chante :

Ce n'était pas comme ça avant

il n'y avait que des gens

enterré vivant dans la misère quotidienne

enterré vivant dans la misère quotidienne

enterré vivant dans la misère quotidienne

enterré vivant

aux profondeurs, à la dépravation

La sueur broie les os du visage

dents vacillantes, pleurs frais

avec des convoitises arquées des arcs de rayons

je sens ma petitesse

encourager la cruauté

soutenu par le fardeau d'une impitoyabilité illimitée

Ici le chœur chante le temps

quand la terre sainte a été détruite

ici le chœur chante

temps

Bientôt la fin est cruelle

comme on peut s'y attendre

se lève, surmonte la divinité qui a été éprouvée

qui veut l'amour

l'esprit est plein de colère

se réveiller

le poing fait peur à la viande froide

Ce n'était pas comme ça avant

il n'y avait que des gens

enterré vivant dans la misère quotidienne

enterré vivant dans la misère quotidienne

enterré vivant dans la misère quotidienne

enterré vivant dans la misère quotidienne

enterré vivant dans la misère quotidienne

enterré vivant

aux profondeurs, à la dépravation