Luuhamara - Cmx

tuuli kulkee maita

kylmät sateet helmoissaan

katse (niinkuin vanhan miehen)

lakaisee maisemaa

ajatus onnesta

saalis nylkemätön

turhaan kouristelee

seinäkoukussa

kuin kehyksistään

irrotettu maalaus

tai kesken syntymäänsä

kuollut vapaus

ei riko aikaa virta

aavehiukkasten

sen tyhjäautius

hyväksyy

le vent voyage vers les terres

pluies froides dans leur ourlet

ressembler (à un vieil homme)

balaie le paysage

l'idée du bonheur

attraper non pelé

en vain des crampes

sur un crochet mural

que leurs cadres

peinture détachée

ou en attendant

liberté morte

ne casse pas la puissance du temps

particules fantômes

son vide

accepte