Näin Kulutan Aikaa - Eppu Normaali

Näin kulutan aikaa

maatessani alla tämän taivaan

josta pilvet tekevät harmaan

sen tiedän, varmaan takana sinisten

silmieni päätäni vaivaan

alla tämän taivaan

kun kuluttelen aikaa, kun kuluttelen aikaa.

Ja mä poltan tupakan ja sitten toisen tupakan

ja sitten mietin;

josko soittaisin jollekin

ei kukaan soita minulle, soittaisinko sinulle

kun et kuitenkaan pääsisi tulemaan

ja makaan selälläni, minun kelloni raksuttaa

pikkuhiljaa naksuttaa.

Olen yksin tämän perjantain,

vietän yksin tämän perjantain,

tämän pitkän perjantain

Takana sinisten

silmieni tiedän värin taivaan

sillä päätä vaivaan,

tiedän värin taivaan,

tiedän värin taivaan.

Päivä illaksi muuttuu,

pelkään että kelloni puuttuu,

itsekseen ajan kulkuun suuttuu.

Lakkaa lyömästä,

sitten syömästä aikaa pois

ei riitä että jätättää minut perjantaihin

jättää, loputtomaan perjantaihin

jättää, loputtomaan perjantaihin.

Ja mä poltan tupakan ja sitten toisen tupakan

ja sitten mietin;

josko soittaisin jollekin

ei kukaan soita minulle, soittaisinko sinulle

kun et kuitenkaan pääsisi tulemaan

ja makaan selälläni, minun kelloni raksuttaa

pikkuhiljaa naksuttaa.

Olen yksin tämän perjantain,

vietän yksin tämän perjantain,

tämän pitkän perjantain.

Takana sinisten

silmieni tiedän värin taivaan

sillä päätä vaivaan,

Tiedän värin taivaan.

(x13)

C'est comme ça que je passe mon temps

tout en étant couché sous ce ciel

d'où les nuages ​​deviennent gris

Je sais, probablement derrière le blues

mes yeux s'ennuient

sous ce ciel

quand je ne passe pas de temps quand je ne passe pas de temps.

Et je fume du tabac et puis un autre tabac

et puis je me demande;

si j'appelais quelqu'un

personne ne m'appellera si je t'appelle

cependant, lorsque vous ne pourriez pas venir

et je m'allonge sur le dos, ma montre claque

petit à petit.

Je suis seul ce vendredi,

je vais passer ce vendredi seul

ce long vendredi

Derrière le bleu

mes yeux connaissent la couleur du ciel

pour la fin des ennuis,

je connais la couleur du ciel

Je connais la couleur du ciel.

Le jour se transforme en soirée,

J'ai peur que ma montre manque,

par lui-même le passage du temps se fâche.

Arrête de frapper,

puis manger du temps

pas assez pour me laisser jusqu'à vendredi

congé, vendredi sans fin

congé, vendredi sans fin.

Et je fume du tabac et puis un autre tabac

et puis je me demande;

si j'appelais quelqu'un

personne ne m'appellera si je t'appelle

cependant, lorsque vous ne pourriez pas venir

et je m'allonge sur le dos, ma montre claque

petit à petit.

Je suis seul ce vendredi,

je vais passer ce vendredi seul

ce long vendredi.

Derrière le bleu

mes yeux connaissent la couleur du ciel

pour la fin des ennuis,

Je connais la couleur du ciel.

(x13)