Vala Pedolle - Horna

Veri herättää minut jälleen

usvan noustessa tuhkasta

Myrskyn äänien tervehdykset hiljaisuuden pirstoavat

Tätä paikkaa ei tunne kukaan

mutta pelkonsa tunnustavat

Ristinkantajat vaivatta riivaan kuvilla heidän kauhuistaan

Avaan mustan arkkuni ja nousen syleilyysi

öisen raikkaan ilman ja pakkasen kirpeyteen

Sisimpääni ravistaa tämän pimeyden viehätys

Mestarimme lupaukset ikuisuudessa kaikuvat

Kohtalonne on ennustettu

kaiverrettuna lihaanne

Teljettyinä kuin rotat loukkuun

suuren pedon armoille

Nämä huoneet tulvivat vihaa

Täällä elävät sielujen huudot

Veri herättää kaiken jälleen kylmään loistoon uljaaseen

Le sang me réveille à nouveau

comme le brouillard se lève des cendres

Les sons de la tempête brisent le silence

Personne ne connaît cet endroit

mais reconnaissez leurs peurs

Les croisés hantés sans effort avec des images de leurs horreurs

J'ouvre ma poitrine noire et m'élève vers ton étreinte

l'amertume de l'air frais et du givre la nuit

Ma secousse intérieure est le charme de cette obscurité

Les promesses de notre maître résonnent à jamais

Votre destin a été prédit

gravé sur ta chair

Niché comme des rats piégés

à la merci de la grande bête

Ces chambres sont inondées de colère

Les cris des âmes vivent ici

Le sang réveille tout à la froide gloire des braves