Tuonelan koivut - Kotiteollisuus

Hukun tämän tien tyhjyyteen

keskelle korkeiden talojen

jotka kohoavat taivaisiin

koteina Jumalan kuvien

jotka joivat nuoruuden lähteestä

jotka rakensivat onnelan

mut eivät löytäneet ihmistä sieltä

löysivät pitkän, piinallisen kuoleman

Vierii kyynel, vierii toinen, vierii

silmistä vesi veden jälkeen

rinnoilta helmoille, helmoilta

joeksi ja joesta järveen

järvi syvä kuin synkin suru on musta kuin yötaivas pimeä

Tuonelan koivut, lehdettömät

kuiskivat meidän kahden nimeä

Tuntematonta maisemaa kuljen

teen matkaa toivoen

väsyneenä jään lepäämään

katveeseen Tuonelan koivujen

Sanoisit jotain, tekisit jotain

jotta herätä saisin

jotta Tuonen teiltä, sen vainioilta

saisin elämäni takaisin

Je me noie dans le vide de cette route

au milieu des hautes maisons

qui montent au ciel

maisons d'images de Dieu

qui a bu à la fontaine de jouvence

qui a construit Onnela

mais n'y trouva personne

a trouvé une mort longue et douloureuse

Une larme roule, une autre roule, roule

yeux eau après eau

des seins aux perles, des perles

dans la rivière et de la rivière au lac

le lac est aussi profond que le sombre chagrin est noir comme le ciel nocturne est sombre

Bouleaux Tuonela, sans feuilles

chuchoté les noms de nous deux

Je marche à travers un paysage inconnu

Je fais le voyage en espérant

fatigué je me repose

à l'ombre des bouleaux Tuonela

Tu dirais quelque chose, tu ferais quelque chose

se réveiller

A Tuonen de toi, de ses persécuteurs

je reprendrais ma vie