Viittä vaille vainaa - Kotiteollisuus

Maailma on taipumaton.

Ei se huomaa miehen työtä.

Väsyneet, miltei nukahtaneet silmät

tuijottavat yötä.

On meitämonta

periksiantamatonta,

onnetonta valittajaa,

esi-isien,

hautakivien

itkuista tuijottajaa.

Vittävaille vainaa!

Perkeleet isässäpihisee.

Ei poika osaa tehdävastaa.

Kun taskussa kännykkäpirisee,

ei isäosaa, poika vastaa.

On kiire niin omiin hautajaisiin,

ei jaksa panna vastaan.

Vanha on mykkäja voimaton,

kun pappi uutta kansaa kastaa.

Viittävaille vainaa!

Le monde est inflexible.

Il ne remarque pas le travail de l'homme.

Yeux fatigués, presque endormis

fixant la nuit.

C'est le bordel

inflexible,

malheureux appelant,

ancêtres,

pierres tombales

regards en pleurs.

Faire l'imbécile !

Le père du diable gémit.

Aucun garçon ne peut le faire.

Quand le portable sonne dans ta poche,

pas de père, répond le fils.

Il y a une telle ruée vers mes propres funérailles,

ne peut pas le supporter.

Le vieux est muet, faible,

quand le prêtre baptise un nouveau peuple.

Ceux qui se réfèrent sont morts !