Kalmoskooppi - Kuolemanlaakso

Raahaan ruumistani pitkin mustaa hiekkarantaa

Veriset raajat raapivat kalmankoleaa ihoani

Mielen aallot, henkiset tyrskyt kuin pyörremyrskyt

Repivät rantaa, paiskovat santaa syvältä sisältäni

Kyyn hampaat rinnassani, verimyrkky lihassani

Ryömin kohti kalmojen valtakuntaa

Silmät muurattuina näen yhä selvemmin

Täällä ei ole minulle mitään

En jaksa elää

En tahdo kuolla

EI!

EI!

EI!

Päästäkää pois!

En jaksa elää

En halua kuolla

EI!

EI!

EI!

Viekää se pois!

Purppurana palaa uhman linnun sulkien sulkku

Sytyttää sielut, koskien nielut lastaa laulullansa

Näen kalmojen nousevan, kun räiskyvään tuleen ma katson

Synnyn joka yö uudestaan

Je traîne mon corps le long de la plage de sable noir

Des membres sanglants rayent ma peau pâle

Des vagues d'esprit, des tempêtes mentales comme des ouragans

Déchirer la plage, éclabousser le père Noël au plus profond de moi

Je serre les dents dans ma poitrine, la septicémie dans ma chair

J'ai rampé vers le royaume des écureuils

Les yeux masqués, j'y vois de plus en plus clair

Il n'y a rien ici pour moi

je ne peux pas vivre

je ne veux pas mourir

NON!

NON!

NON!

Sors!

je ne peux pas vivre

je ne veux pas mourir

NON!

NON!

NON!

Emportez-le !

La plume de l'oiseau à plumes revient en violet

Enflamme les âmes jusqu'à ce que les gorges chargent leurs chants

Je vois les écureuils se lever alors que je regarde le feu qui crépite

Je renais chaque nuit