Verihaaksi - Kuolemanlaakso

Eivät tähdet välky kannella taivaan

Pilvet kauas seilanneet

Ei maata, ei rantaa

Tyrskyää meri hyinen, loputon

Kun meri suuttuu

Kuolleet kuolleita haudatkoon

Hiljaa leijuu tuonenkatku

Kalman siivet niittäneet

Manan mahtivirret viiltäneet

Vieneet viimeiseen mieheen

Kädet kurottivat aurinkoon

Kasvot kauhusta jäykät

Kun kylmyys otti omakseen

Eloon ei jäänyt yksikään

Kun meri suuttuu

Kuolleet kuolleita haudatkoon

Verihaaksi vettä kyntää

Vyöryy aaveena halki aikojen

Purjeet kuin kuolon varjo

Mastot kuin muistomerkit

Verihaaksi

Nousivat liekit ruumasta

Poroksi perusteet polttivat

Räjäyttivät kannen ilmaan

Aavelaivan upottivat

Kun meri suuttuu,

kuolleet kuolleita haudatkoon

Aucune étoile ne scintille sur le pont du ciel

Les nuages ​​ont navigué loin

Pas de terre, pas de plage

La mer est glacée, sans fin

Quand la mer se fâche

Laisse les morts enterrer les morts

La peste flotte toujours

Les ailes de Kalma tondue

Les flux de puissance du mana coupés

Je t'ai emmené jusqu'au dernier homme

Ses mains se sont tendues vers le soleil

Le visage de l'horreur raide

Quand le froid a pris le dessus

Aucun n'a survécu

Quand la mer se fâche

Laisse les morts enterrer les morts

L'eau laboure l'eau

Il hante le fantôme à travers les âges

Navigue comme l'ombre de la mort

Les mâts comme monuments

Effusion de sang

Les flammes montaient de la cale

Les rennes ont brûlé le terrain

Faire exploser le couvercle en l'air

Le bateau fantôme a coulé

Quand la mer se fâche,

laisser les morts enterrer les morts