Lintu - Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus

tuskin tunnen häntäja kuitenkin

tulin häntätapaamaan

hän on niin kovin kaunis vieläkin

kun kääntyy minua katsomaan

tämäyöon minulle viimeinen

kuulen hänen sanovan

olen sairas ja väsynyt ihminen

ja siksi lähteähaluan

sinätiedät jo jotakin elämästä

jotain tiedän minäkin

kun vain uskallat lakata pelkäämästä

paratiisin saat takaisin

hän vieläjatkaa kyynelet silmissään

sanaa jokaista painottaen

hän pitääkättäni tiukasti kädessään

ja sanoo silmiin katsoen…

en kadu ketään niistä, joita syliini suljin

heitäsentään rakastin

itken kaikkia niitä

joiden ohitse kuljin

joita väistin ja pakenin

silläaina kun ihmisen lähelle päästin

löysin lähelle itsekin

mutta jos itseäni

varjelin ja säästelin

heti eksyin ja palelin

hänen katseensa sammuu, hän huokaisee

hänen otteensa raukeaa

siinäsamassa silmiähäikäisee

ja huoneen ikkuna aukeaa

kun jälleen katson häntä, hän muuttunut

onkin linnuksi edessäin

ja linnun siipeäpuhtaan valkoista

minäpidänkin kädessäin

lintu nousee ja lentoon jo lehahtaa

minäpaikalle yksin jään

hahmo taivaan korkeuksiin loittoaa

huone humisee tyhjyyttään

istun hiljaa vieläja muistelen

hänen viime sanojaan

niitäpuoliääneen toistelen

kun hän on mennyt menojaan…

en kadu ketään niistä, joita syliini suljin

heitäsentään rakastin

itken kaikkia niitä, joiden ohitse kuljin

joita väistin ja pakenin

silläaina kun ihmisen lähelle päästin

löysin lähelle itsekin

mutta jos itseäni varjelin ja säästelin

heti eksyin ja palelin

je connais à peine la queue

je suis venu le voir

elle est tellement belle encore plus

quand il se retourne pour me regarder

c'est ma dernière nuit

je l'entends dire

Je suis une personne malade et fatiguée

et donc je veux partir

tu sais déjà quelque chose sur la vie

quelque chose que je sais aussi

quand tu oses arrêter d'avoir peur

le paradis te ramènera

il continue encore les larmes aux yeux

soulignant chaque mot

il me tient fermement dans sa main

et dit dans les yeux...

Je ne regrette aucun de ceux que j'ai enfermés dans mes bras

j'ai moi-même aimé

je les pleure tous

passé que j'ai passé

que j'ai esquivé et fui

tant que je me suis rapproché de l'homme

je me suis trouvé proche

mais si moi-même

gardé et épargné

Je me suis immédiatement perdu et refroidi

son regard s'éteint, il soupire

sa prise lâche

à la fois éblouissant

et la fenêtre de la chambre s'ouvre

quand je le regarde à nouveau, il a changé

est un oiseau devant toi

et un oiseau d'un blanc pur

je le tiens dans ma main

l'oiseau se lève et vole déjà en vol

je serai laissé seul

le personnage atteint les hauteurs du ciel

la chambre fredonne son vide

Je reste assis et me souviens

ses derniers mots

je répète à mi-voix

quand il est allé à ses dépenses...

Je ne regrette aucun de ceux que j'ai enfermés dans mes bras

j'ai moi-même aimé

Je pleure à tous ceux que je suis passé

que j'ai esquivé et fui

tant que je me suis rapproché de l'homme

je me suis trouvé proche

mais si je me protégeais et m'épargnais

Je me suis immédiatement perdu et refroidi