Vähän ennen - Maija Vilkkumaa

Väritön aamu, järven syleilyssä heinät ui Sumuseinä värähtää

Kerrotaan, et siitä asti kun se tapahtui

Vesi on ollut tyyni kuin jää

Oli tyttö kuin ulpukankukka

Ja poika niin kuin vedessä valo

Päivien palo täynnä kummaa supinaa

Niin vaikeata unohtaa

Ja kaikki kuitenkin

Turhaa, hetkessä turhaa

Sä vedät piinatut keuhkosi täyteen

Olit kai sekaisin

Kun luulit hän sua rakasti

Hänhän vain tahtoi sut mukaan

Näen sen illan tarkalleen niin kuin se kuvaillaan

Tähdet päiden päällä kiikkuu

Vesi väsyy, lämpö pohjaan katoaa

Aallot vaivalloiseen liikkuu

Miten kylmä kohmettaakin nopeaan

Ulpukanvarret ja huulet

Kukaan ei kuule huutoa väsyvää

Taas vaikeampi hengittää

Nyt tiedät kaikki on Turhaa, hetkessä turhaa

Sä vedät piinatut keuhkosi täyteen

Olit kai sekaisin

Kun luulit hän sua rakasti

Hänhän vain tahtoi sut mukaan

Ja niin kauan, miksi niin kauan

Sä elit kammoksuen tätä päivää

Miltä se tuntuu nyt

Kun veres kohta kylmennyt

Suhisee korvissas hiljaa

Ja vähän ennen

Sä toivot että joku jossakin

Sun takias vuosia pukeutuis mustaan

Ja heräisi öisin sua ikävöimään

Kuka nimeäs huutais

Aivan turhaan, kovaa ja turhaan

Sä vedät piinatut keuhkosi täyteen

Olit kai sekaisin

Kun luulit hän sua rakasti

Hänhän vain tahtoi sut mukaan

Ja niin kauan, miksi niin kauan

Sä elit kammoksuen tätä päivää

Miltä se tuntuu nyt

Kun veres kohta kylmennyt

Suhisee korvissas hiljaa

On niin turhaa, kaikki on turhaa

Kun vedät piinatut keuhkosi täyteen

Olit kai sekaisin

Kun luulit hän sua rakasti

Hänhän vain tahtoi sut mukaan

Ja niin kauan, miksi niin kauan

Sä elit kammoksuen tätä päivää

Miltä se tuntuu nyt

Kun veres kohta kylmennyt

Suhisee korvissas hiljaa

Matin incolore, dans l'étreinte du lac, l'herbe nage dans le mur de brouillard vibre

Avouons-le, pas depuis que c'est arrivé

L'eau a été aussi calme que la glace

Il y avait une fille comme une fleur

Et mec comme de l'eau dans la lumière

Des jours de feu pleins de grondements étranges

Si difficile à oublier

Et pourtant

En vain, en vain en vain

Tu remplis tes poumons tourmentés

Je suppose que tu étais confus

Quand tu pensais qu'il aimait

Il voulait juste s'impliquer

Je le vois ce soir exactement comme il est décrit

Les étoiles sur les têtes se balancent

L'eau se fatigue, la chaleur au fond disparaît

Les vagues sont laborieuses

Peu importe à quel point le froid est froid

Tiges externes et lèvres

Personne n'entend le cri fatigué

Encore plus difficile de respirer

Maintenant tu sais que tout est inutile, instantanément inutile

Tu remplis tes poumons tourmentés

Je suppose que tu étais confus

Quand tu pensais qu'il aimait

Il voulait juste s'impliquer

Et depuis si longtemps, pourquoi si longtemps

Vous Elite êtes horrifié ce jour

Comment ça se sent maintenant

Quand le nouveau point s'est refroidi

Chuchotant doucement à ses oreilles

Et un peu avant

Tu espères que quelqu'un quelque part

A cause du soleil, je porterais du noir pendant des années

Et je me suis réveillé la nuit pour manquer

Qui appellerait ton nom

Absolument en vain, dur et en vain

Tu remplis tes poumons tourmentés

Je suppose que tu étais confus

Quand tu pensais qu'il aimait

Il voulait juste s'impliquer

Et depuis si longtemps, pourquoi si longtemps

Vous Elite êtes horrifié ce jour

Comment ça se sent maintenant

Quand le nouveau point s'est refroidi

Chuchotant doucement à ses oreilles

C'est tellement inutile, tout est inutile

Quand tu remplis tes poumons tourmentés

Je suppose que tu étais confus

Quand tu pensais qu'il aimait

Il voulait juste s'impliquer

Et depuis si longtemps, pourquoi si longtemps

Vous Elite êtes horrifié ce jour

Comment ça se sent maintenant

Quand le nouveau point s'est refroidi

Chuchotant doucement à ses oreilles