Kuinka kangas kudotaan? - Pyhimys

Olla tässä, pala lankaa

Umpisolmu, polkuja alkaa

Verkkoteoria: mistä ja minne?

Pumpuliunelma mä sukellan sinne

Pasmat sekasin, kuten minäki

Olla hirvi ryijyssä, sinulla on kivääri

Olla reikä, rikkinäinen lakana

Kuka seisoo samettiverhon takana?

Mitä mulle jää

Jos tää kangas ympäriltä repeää

Sen alla on vaan mustaa pimeää

Pelkkää tyhjää, eikä pohjaa edes nää

Irrallaan

Ei täällä yksikään

Oo mitään yksinään

Ja mä en tajuu enää

Kuinka kangas kudotaan

Yksi lanka kerrallaan

Säikeet yhteen punotaan

Yksi solmu kerrallaan

Olla silkkipainettu kuva

Pesukoneen ikkunasta näet mun haalistuvan

Etkä käsitä mun kahinaa

Olla tuulipuku joka tuulesta valittaa

Känniset kalsarit mä join väärin viinat

Tähteenä enää reliikki, mun käärinliinat

Olla sametissa vaan kapea vako

Sun sukkiksissa pelkkä silmäpako

Vaikkei niitä nää

Näkymättömät langat meitä yhdistää

Sut muhun ja meidät näihin ihmisiin

Tähän taloon ja katuun, tähän kaupunkiin

Irrallaan

Ei täällä yksikään

Oo mitään yksinään

Ja mä en haluu elää

Kuinka kangas kudotaan

Yksi lanka kerrallaan

Säikeet yhteen punotaan

Yksi solmu kerrallaan

Kaipaan takas aikaan sinne Ensio Raikkaan

Parsimalla paikkaan tätä

Palkeenkieltä jota elämäksi luulet

Ilman mitään mieltä vie pyykkiä tuulet

Ajelehti sinne missä hiljaa meri on

Aina pelkkää ilmaa, villaa Merinon

Ajan minkä luuli ettei silkkikukka lakastu

Uskotteli itellensä, ettei ikin rakastu

Eikä tullu tästä langasta koskaan osa kangasta

Yksin olla, umpisolmu

Solmussa yksin vaan olla

Yksin vaan olla

Vaan olla

Olla

Soyez ici, un morceau de fil

Nœud fermé, les chemins commencent

Théorie des réseaux : où et où ?

Je rêve d'y plonger

j'ai foiré comme moi

Pour être un tapis de cerf, vous avez un fusil

Avoir un trou, feuille cassée

Qui est derrière le rideau de velours ?

Que me reste-t-il

Si ce tissu se déchire

Il n'y a que des ténèbres noires en dessous

Juste vide, même pas le fond

Lâche

Aucun ici

Oh rien seul

Et je ne réalise plus

Comment le tissu est tissé

Un fil à la fois

Les brins sont tressés ensemble

Un nœud à la fois

Avoir une image sérigraphiée

De la fenêtre de la machine à laver, tu peux me voir m'effacer

Et tu ne comprends pas mon bruissement

Avoir un coupe-vent dont chaque vent se plaint

J'ai mal bu l'alcool

La relique n'est plus une relique, mes linceuls

Être en velours mais un espion étroit

En chaussettes yeux, une simple escapade

Bien qu'ils ne soient pas vus

Les fils invisibles nous relient

Sut Muhun et nous à ces gens

À cette maison et à la rue, à cette ville

Lâche

Aucun ici

Oh rien seul

Et je ne veux pas vivre

Comment le tissu est tissé

Un fil à la fois

Les brins sont tressés ensemble

Un nœud à la fois

Le temps me manque pour Ensio Raikka

En analysant cet endroit

La langue du soufflet à laquelle tu penses pour la vie

Sans aucune vue prend votre linge aux vents

Dérivé là où la mer est calme

Air toujours uni, laine mérinos

Pour ce que je pensais, la fleur de soie ne se fanerait pas

Il croyait en lui qu'il ne tomberait jamais amoureux

Et ce fil ne fait jamais partie du tissu

Être seul, impasse

Sois juste dans le nœud seul

Être seul

Mais être

Être