Kadonneet - Kotiteollisuus

Tyhjään pihaan

Katselet ikkunasta

Päivääsi vihaat

Vaikka on aamu vasta

Aamusta iltaan

On liian pitkä matka

Tahtoisit luovuttaa

Pää käskee: jatka

Mietin kuka olet

Mitä teet työksesi

Oletko kotiäiti

Ja onko miehesi

Juurtunut, mädäntynyt

Sohvaan kii

Samalla kun sinä

Katoat haaveisiin

Kadonneet kiertävät kuuta karkuun

Ja huomista, sen tuomista

Suruista tai iloista eivät saa mitään

Aurinko palaa, se valaa

Kaunista maatamme, ja saatamme

Huomata kuinka sen mullasta itää

Ei mitään!

Tuon tuulipuvun alla

On kauneus piilossa

Sitä ulkoilutat

Leikkipuistossa

Kerran viikossa

Tila-autolla kaupunkiin

Tahtoisit eksyä

Kauppakeskuksiin

Samalla raivolla

Läpi vuorien

Samoilla lauseilla

Läpi vuosien

Näin elämä yrittää

Meitä lannistaa

Jos mikään muutu ei, me

Tänne katoamme

Kadonneet kiertävät kuuta karkuun

Ja huomista, sen tuomista

Suruista tai iloista eivät saa mitään

Aurinko palaa, se valaa

Kaunista maatamme, ja saatamme

Huomata kuinka sen mullasta itää

Ei mitään!

Kadonneet kiertävät kuuta karkuun

Ja huomista, sen tuomista

Suruista tai iloista eivät saa mitään

Aurinko palaa, se valaa

Kaunista maatamme, ja saatamme

Huomata kuinka sen mullasta itää

Ei mitään!

Dans une cour vide

Tu regardes par la fenêtre

Vous détestez votre journée

Bien que ce ne soit que le matin

Du matin au soir

C'est trop long

Vous aimeriez abandonner

La tête dit : continue

je me demande qui tu es

Que faites-vous pour vivre

Êtes-vous une femme au foyer

Et ton mari est-il

Enraciné, putride

Sur le divan

Pendant que tu

Tu disparais dans les rêves

L'orbite perdue de la lune

Et demain, apporte-le

Ils ne tirent rien du chagrin ou de la joie

Le soleil brûle, il brille

Beau notre pays, et nous pouvons

Remarquez comment il germe du sol

Rien!

Sous ce coupe-vent

Il y a de la beauté cachée

Tu sors pour ça

Dans la cour de récréation

Une fois par semaine

En voiture jusqu'à la ville

Tu veux te perdre

Centres commerciaux

Avec la même rage

A travers les montagnes

Avec les mêmes phrases

Au cours des années

C'est comme ça que la vie essaie

ça nous décourage

Si rien ne change, nous allons

Il nous manque ici

L'orbite perdue de la lune

Et demain, apporte-le

Ils ne tirent rien du chagrin ou de la joie

Le soleil brûle, il brille

Beau notre pays, et nous pouvons

Remarquez comment il germe du sol

Rien!

L'orbite perdue de la lune

Et demain, apporte-le

Ils ne tirent rien du chagrin ou de la joie

Le soleil brûle, il brille

Beau notre pays, et nous pouvons

Remarquez comment il germe du sol

Rien!