Sieluni kaltainen - Samuli Edelmann

Olen ohittanut kukkulan ja radan penkereen

Sen kohdan, jossa loppui leikit lapsuuden

Nuoruus on pullo pakkasella, kuumaa humalaa

Hioutuen, kipunoiden

Olen matkalla sun luoksesi, kun perille mä tuun

Pyydän, riisu takkini pois varoen

Minä olen luojan veistos, mutta keskeneräinen

Hioutuen, kipunoiden

Käy kauniimmaksi päivät, ne kirkkaammiksi hankautuu

Käy vahvemmaksi päivät, ne kaatuessaan voimistuu

Kun minusta hioutuu vähitellen sieluni kaltainen

Olen rakastanut elämää, sen tuulen huminaa

Syli auki juossut vastaan sitä ahmien

Syöksynyt sen virtaan, halveksien kuolemaa

Hioutuen, kipunoiden

Käy kauniimmaksi päivät, ne kirkkaammiksi hankautuu

Käy vahvemmaksi päivät, ne kaatuessaan voimistuu

Kun minusta hioutuu vähitellen sieluni kaltainen

Olen kiristänyt lankaa syntymästä kuolemaan

Olen piiloutunut perkelettä, vuoroin jumalaa

Ota minut vastaan, ota minut nyt

Hioutuen, kipunoiden

Käy kauniimmaksi päivät, ne kirkkaammiksi hankautuu

Käy vahvemmaksi päivät, ne kaatuessaan voimistuu

Kun minusta hioutuu vähitellen sieluni kaltainen

J'ai dépassé la colline et le talus de la piste

Le point où tu as fini par jouer l'enfance

La jeunesse est une bouteille de givre, de houblon chaud

Grincement, douleurs

Je suis en route vers toi quand j'y arrive

S'il vous plaît, enlevez ma veste avec précaution

Je suis une sculpture du Créateur, mais inachevée

Grincement, douleurs

Plus les jours seront beaux, plus ils se frotteront

Les jours deviennent plus forts, plus ils tombent

Alors que je deviens peu à peu comme mon âme

J'ai aimé la vie, c'est le bourdonnement du vent

Un tour a soufflé contre lui, le dévorant

Plongé dans le ruisseau, méprisant la mort

Grincement, douleurs

Plus les jours seront beaux, plus ils se frotteront

Les jours deviennent plus forts, plus ils tombent

Alors que je deviens peu à peu comme mon âme

J'ai resserré le fil de la naissance à la mort

Je me cache dans le diable, en alternance avec Dieu

Recevez-moi, contactez-moi maintenant

Grincement, douleurs

Plus les jours seront beaux, plus ils se frotteront

Les jours deviennent plus forts, plus ils tombent

Alors que je deviens peu à peu comme mon âme