Vanha salakuljettaja Laitinen - Juha Vainio

Vanha salkuljettaja Laitinen

Takaa makasiinien hiipii vilkuillen

Silmillä on lakin lippa

Nenänpäässä jäinen tippa

Murhemietteet täyttää miehen sydämen

Aika entinen ei koskaan enää palaa

Enää kannata ei kuljettaa nyt salaa

Bisnekset ei millään luista

Kukaan Laitista ei muista

Aika entinen ei koskaan enää palaa

Vanha salakuljettaja Laitinen

Hyvin muistaa vielä sen ajan mennehen

Kuinka ennen yksin aivana

Ajoi Viroon aavelaivan

Pullopostin kotimaahan rahdaten

Aika entinen ei koskaan enää palaa

Vanhan varmaan täytyy kohta vaihtaa alaa

Tarkka tutka tullimiehen

Taittaa matkan puolitiehen

Aika entinen ei koskaan enää palaa

Vanha salakuljettaja Laitinen

Taakse makasiinien kulkee nyyhkien

Lestin viimeisen hän heittää

Lumi laitureita peittää

Kylmään hankeen jäätyy jälki kyyneleen

Aika entinen ei koskaan enää palaa

Täytyy torille kai mennä myymään kalaa

Nukkuu nosturissa lokki valvoo vielä laivakokki

Aika entinen ei koskaan enää palaa

Tässä vaiheessa aina herään

Ja lasken laiturille tai tipun möljältä

Aika entinen ei koskaan enää palaa

Muistot lohtua vain nykyisyyteen valaa

Häipyy taakse makasiinin

Vanha tuntija tuo viinin

Aika entinen ei koskaan enää palaa

Ancien prêteur sur gage Laitinen

Derrière les magazines rampent, clignotent

Les yeux ont un bonnet

Une goutte glacée sur le bout du nez

Les pensées de chagrin remplissent le cœur d'un homme

Le passé ne reviendra jamais

Ce n'est plus une bonne idée de porter secrètement maintenant

Les entreprises ne fonctionnent pas

Personne ne se souvient de Lait

Le passé ne reviendra jamais

Le vieux contrebandier Laitinen

Je me souviens encore bien de cette époque

Comment avant tout seul

A conduit un bateau fantôme en Estonie

Vous facturez Pullopost vers votre pays d'origine

Le passé ne reviendra jamais

Le vieil homme doit probablement changer de domaine bientôt

Radar précis du douanier

Plie le voyage à moitié

Le passé ne reviendra jamais

Le vieux contrebandier Laitinen

Les sanglots vont derrière les magazines

Il jette le dernier des derniers

La neige recouvre les quais

Une trace de larmes se fige dans un projet froid

Le passé ne reviendra jamais

Je dois aller au marché pour vendre du poisson

Dormant dans la grue, la mouette veille toujours sur le cuisinier du navire

Le passé ne reviendra jamais

À ce stade, je me réveille toujours

Et je vais atterrir sur le quai ou tomber du mur

Le passé ne reviendra jamais

Les souvenirs ne réconfortent que le présent

Disparaît à l'arrière de l'entrepôt

Un vieux connaisseur apporte du vin

Le passé ne reviendra jamais