Suolainen maa - Marja Mattlar, Jaakko Viitala, Frédéric Paris

Eilinen ei luota huomiseen,

yö etsii syytä varjoilleen.

Hiipien käy aamu huoneeseen

paljastaen kasvot valvoneen.

Synnyimme suolaiseen maahan,

sanojen vankilaan.

Arvataan ja luulot uskotaan,

elämältä päivät suojataan.

Suljetaan ja tiukkaan lukitaan,

huomaamatta hautaan liu’utaan.

Ei kukaan ihmistä opi

kirjoista lukemaan.

En tahdo ankkuriin jäädä

sanojen satamaan.

Luovutaan, nämä suomut pudotetaan,

siirretään vuori paikaltaan.

Lämmitä kohmeista multaa

roudasta sulamaan.

Hoivaile suolaista maata,

houkuta kasvamaan,

houkuta kasvamaan.

Hier ne fait pas confiance à demain,

la nuit cherche la raison de ses ombres.

Se faufiler dans la chambre le matin

exposer le visage du superviseur.

Nous sommes nés dans un pays salé,

à la prison des mots.

Devinez et croyez les croyances

les jours sont protégés de la vie.

Fermée et bien verrouillée,

inaperçue, la tombe glisse.

Personne n'apprend

de livres à lire.

Je ne veux pas rester au mouillage

au port des mots.

Abandonnons, ces écailles tomberont,

déplacer la montagne hors de sa place.

Réchauffez le moule moisi

du gel à la fonte.

Prenez soin de la terre salée,

attirer pour grandir

inciter à grandir.