Jäästä syntynyt / Varjojen virta - Moonsorrow

Auringon kuoleman syntyäkseen

Uusi maailma tarvitsee

Vain pisaran vettä kylmyyteen

Käsillä juoksemaan ihmisten

Hiljainen järvi kauas kantaa

Säveltä maiseman pysähtyneen

Lehtikään ei katseen alla liiku

Kylmyys yksin ui pinnan alla

Ja ruumis kaipaa vettä

Se huutaa vapautta

Ei sitä täältä löydy

Ei hetkeen mistään

Kuka eksyneelle tien näyttää

Kun aika kulkee vain loppuaan kohti

Varjojen virta

Kuolemaa kuljettaa

Maa on harmaa

Sydän poissa taas

Tie haarautunut on jossain harhaan

Tässä lumi peittää merkit askelten

Vain värit vaihtuvat katseen alla

Kylmyys yksin yksinäisen rauhoittaa

Ja ruumis kaipaa vettä

Se huutaa vapautta

Vieraassa kaupungissa

Etsien kauneutta

On kaikki pian vailla tarkoitusta

Taivas luonut jo katseensa pois

Askel tuskaan, askel vapauteen

Jos tänne jään, en täältä löydä mitään

Vain varjot kulkevat tästä

Seuraavat toisiaan

Eivät odota ketään

Edessäni näen vuorten sortuvan

Silti hetkeksi nyt jään

Kun tunnen tulvan nousevan

Taittaa kohtalon tahtoisin

Valon nähdä ja kääntyä takaisin

Aina aurinko nousee jossain

Kuiskaa ja tielle osoittaa

Ei enää meri sateena piiskaa

Tuskin siihen havahtuisin

Yksin tuhannen joukossa

Aina jossain muualla

Juuret maasta riistetyt

Kerran elävät, kerran kuolevat

Taittaa kohtalon tahtoisin

Valon nähdä ja kääntyä takaisin

Siksi hetkeksi nyt jään

Kun tunnen tulvan nousevan

Varjojen virta

Kuolemaa kuljettaa

Maa on harmaa

Sydän poissa taas

On kaikki pian vailla tarkoitusta

Taivas luonut jo katseensa pois

Askel tuskaan, askel vapauteen

Jos tänne jään, en täältä löydä mitään

A la mort du soleil

Le nouveau monde a besoin

Juste une goutte d'eau dans le froid

À portée de main pour diriger les gens

Un lac tranquille loin à supporter

Composer un paysage de stagnation

La feuille ne bouge pas non plus sous le regard

Seul le froid nage sous la surface

Et le corps a besoin d'eau

Il crie liberté

Ce n'est pas ici

Pas un instant à propos de quoi que ce soit

Qui regarde la route perdue

Quand le temps ne passe que vers la fin

Flux d'ombres

La mort porte

La terre est grise

Le coeur a encore disparu

La bifurcation de la route est quelque part malavisée

Ici la neige recouvre les signes des marches

Seules les couleurs changent sous le regard

Le froid seul apaise

Et le corps a besoin d'eau

Il crie liberté

Dans une ville étrangère

je cherche la beaute

Tout n'aura bientôt plus de sens

Le ciel a déjà détourné le regard

Un pas dans la douleur, un pas dans la liberté

Si je reste ici, je ne trouverai rien ici

Seules les ombres passent ici

Se succéder

N'attendez personne

Devant moi je vois les montagnes s'effondrer

Pourtant, pour l'instant, je resterai

Quand je sens le déluge monter

Pliez le destin que je voudrais

Lumière pour voir et revenir en arrière

Il y a toujours le soleil qui se lève quelque part

Chuchote et montre le chemin

Plus de fouet de pluie de mer

Je me réveillerais à peine avec ça

Seul parmi mille

Toujours ailleurs

Des racines privées de terre

Ils vivent une fois, ils meurent une fois

Pliez le destin que je voudrais

Lumière pour voir et revenir en arrière

Donc, pour l'instant, je resterai

Quand je sens le déluge monter

Flux d'ombres

La mort porte

La terre est grise

Le coeur a encore disparu

Tout n'aura bientôt plus de sens

Le ciel a déjà détourné le regard

Un pas dans la douleur, un pas dans la liberté

Si je reste ici, je ne trouverai rien ici