Pimeä - Moonsorrow

Astu saliin kadotuksen

Tänne varjotkaan eivät sinua kutsu

Kuuletko, tunnetko mitään?

Joku hengittää kiivaasti hamuten ilmaa

Kuiskaukset kaikuvat loputtomasti

Tiedät ettei täällä ole ketään

Niin kauhu hiipii vaikka mihin piilottaisit

Vai henkesikö jättäisit?

Tässä maailmassa ei ole mitään

Ei tyhjyydessä elämää jäljellä

Ne joita pelkäät eivät pelkää ketään

Olet yksin etkä tiedä missä

Hiljaiset askeleet kaikuvat syvissä vesissä

Kuolevan auringon alla kaikki on kaunista

Alla puiden kuolleiden oksien

Istut kuunnellen kuolleita lintuja

Yö ei anna uskoa mihinkään

Ruumiisi tärisee kylmästä

Etkä löydä tietäsi takaisin

Kun silmäsi vihdoin tottuvat pimeään

Hiljaiset askeleet kaikuvat syvissä vesissä

Tunteja laskien kulkee hämärä varjoina

Pisarat pirstovat polkua maailman reunalta

Kuolevan auringon alla kaikki on kaunista

Tässä maailmassa ei ole mitään

Ei tyhjyydessä elämää jäljellä

Ne joita pelkäät eivät pelkää ketään

Olet yksin etkä tiedä missä

Ja silmäsi ovat tottuneet pimeään

Taas yksi eksynyt sammaleeseen painaa kätensä

Pisarat pirstovat polkua pimeän reunalta

Huomenna auringon alla kaikki on kuollutta

Entrez dans la salle du destin

Même les ombres ne t'invitent pas ici

Entendez-vous, ressentez-vous quelque chose ?

Quelqu'un respire férocement, sentant l'air

Les murmures résonnent sans fin

Tu sais qu'il n'y a personne ici

Alors l'horreur rampe partout où tu te caches

Ou quitterais-tu ta vie ?

Il n'y a rien dans ce monde

Il n'y a plus de vie dans le vide

Ceux que tu crains n'ont peur de personne

Tu es seul et tu ne sais pas où

Des pas silencieux résonnent dans les eaux profondes

Sous le soleil mourant, tout est beau

Sous les branches mortes des arbres

Tu es assis en écoutant des oiseaux morts

La nuit ne permet de croire en rien

Ton corps tremble de froid

Et tu ne retrouveras pas ton chemin

Quand tes yeux s'habituent enfin au noir

Des pas silencieux résonnent dans les eaux profondes

Douze heures passent dans l'ombre

Les gouttes brisent le chemin du bout du monde

Sous le soleil mourant, tout est beau

Il n'y a rien dans ce monde

Il n'y a plus de vie dans le vide

Ceux que tu crains n'ont peur de personne

Tu es seul et tu ne sais pas où

Et tes yeux sont habitués au noir

Encore une fois, un perdu dans la mousse presse sa main

Les gouttes brisent le chemin depuis le bord de l'obscurité

Demain, sous le soleil, tout est mort